Eilen oli Crusellissa seminaari, jossa alanasiantuntijat ja politiikot pitivät hyviä ja mielenkiintoisia alustuksia. Jo toinen parin kuukauden sisällä. Silloin olivat alustamassa kaikki osapuolet, nyt lähinnä kalastajia lähellä olevat. 

Seminaarin avasi kansanedustaja Ilkka Kanerva. Eräs kantavista teemoista oli päättäjien ja valmistelijoiden ristiriita. Hän vaati virkamiehiä kertomaan totuuden. Hankalaa tässä niinkuin monissa muissakin asioissa totuuden määritteleminen. Totuus on monien mielestä erilainen, on mielipiteitä.  Hän vaati myös kaikkia tukemaan ammattikalastajia. Satakunta on valinnut kansallispuiston, me kalastuspuiston. Ne eivät ole ristiriidassa. Molemmat voidaan toteuttaa.

Kalastaja Seppo Lamberg kertoi kalastajan näkökulman. Esillä olivat hylkeet ja merimetsot. Samoin kalastusvesi ongelmat. Ennen on kalastettu kauempana valtion vesissä. Nyt kalat ovat tulleet lähemmäs rantaa, missä vedet omistaa yksityiset. Nyt on paikoista pulaa ja jos saa vedet vuokrattua, niin mökkiläiset katsovat omistavansa myös maiseman ja ristiriitoja tulee. Alustuksen jälkeen tuli mieleen  sama mikä niin monen muunkin ammatinedustajan kertomuksen jälkeen. Miten ammattia on voinut ja halunnut harjoittaa kymmeniä vuosia kaiken ollessa pielessä. Ei mitään hyvää koko hommassa.

Pekka Peltokallio kertoi lähiruuan ekologisen merkityksen. Hän esitti mielenkiintoisen kysymyksen, kumpi 2 perheestä jättää pienemmän hiilijalanjäljen? Toinen syö aamiaisella espanjalaista lentotomaattia ja kypsentää puuronsa mikrossa. Toinen syö kotimaista tomaattia ja keittää puuron puuhellalla.

Timo Kauniston mielenkiintoisin viesti ei liittynyt päivän teemaan, Paula Lehtomäki ei asetu kepun pj ehdokkaaksi. Aiheessa hän puuttui siihen, ettei alueen rajaus ole poliittinen vaan virkamies päätös mitä voidaan myös jälkikäteen muutella.

Arvela-Hellenin alustuksessa tuli esille mielestäni päivän tärkein oivallus. Merta ei ole suunniteltu. Siellä toimii monia erilaisia toimijoita kalastajia, lomailijoita, matkailua, liikennettä ja onpa se puhdistettujen jätevesien laskupaikka. Nämä kaikki ovat toimineet siellä aina ja niiden toiminta on turvattava. Eivätkä ne ole toisiaan poisulkevia. Nyt kaikilla on lukemattomia omia toimintaryhmiään. Nämä piirit pitäisi saada yhteen suunnittelemaan merta. Olen kovasti samaa mieltä.

Maritta Lindgvist kertoi maatilamatkailusta, Petri Rannikko Kalastuspuistosta. Ihmettelipä mateen vähenemistäkin. Näin asiantuntematon löytää mielestään siihen vastauksen torilta. Siellä tiskillä makaa tällä hetkellä mateita valtavien mahojen kanssa. Jos nekin mädit olisi laskettu mereen, niin vähenisikö made kanta?

Kari Ranta-aho kertoi miten kalastus voitaisiin säilyttää elinvoimaisena. Sitten oli keskustelun aika. Ekan puheenvuoron käytti Jouko Högmander. Valmistelevana virkamiehenä puolustautui koko päivän kestäneeltä hyökkäykseltä. Keskustelu oli vilkas ja mielenkiintoinen. Tiistai iltana kh:lle tullaan esittelemään kalastuspuistoa. Kuunnellaanko taas samat jutskat?