Kopioin nyt kirjoituksia. Ei voi mitään. Alla vihtiläisen valtuutetun juttu. Sopii meille huomioon otettavaksi mitä parhaiten. Miten ihmeessä kyseiseen toimintatapaan päästäisiin. Ei siinä mikään yksittäinen seminaari auta. Kyllä se vaatisi keskustelu sarjan. Missä kaikki olisivat mukana ja sitoutuisivat keskustelussa päädyttyisiin tuloksiin.

Parhaat päätökset syntyvät yhteistyöllä

Kunnanvaltuustotyöskentelyssä on jo kauan ollut vallitsevana olotilana nopea muutos. Nopeasti muuttuvassa yhteiskunnassa eduskunnan lainsäädäntötyö, EU:n monet vaatimukset kuin myös kuntien oma strategiatyö asettavat kuntien valtuustoille suuria haasteita. Kun tähän lisätään kuntatalouden heikko tilanne, ihmetellä täytyy, että löytyy vielä vapaaehtoisia kiinnostuneita ihmisiä ratkomaan tätä mahdotonta yhtälöä.

Tavoitteena olisi tietysti se, että kunnissa päästäisiin tilanteeseen, jossa muutosten pontimena olisi palveluiden laadun kehittäminen ja siitä seuraava taloudellinen tehokkuus, nimenomaan tässä järjestyksessä.

Tällä hetkellä kuntien päätöksenteossa vellovat epämääräiset tehokkuusmittarit, kilpailuttamisen seurauksena kohonneet kustannukset sekä erilaiset organisaatiorakenteet peruskuntamallista liikelaitoskuntayhtymiin. Päättäjät ovat ymmällä siitä, mitä todella pitäisi tehdä. Tämä on ehkä pessimistinen näkemys nykytilasta, sillä kunnat ovat hyvin erilaisessa taloudellisessa tilanteessa toisiinsa verrattuna ja päätöksentekokulttuureita on yhtä monta kuin on kuntaa.

Oma kokemus vuosikymmenen mittaisesta valtuustotyöskentelystä on osoittanut, että selkeän tavoitetilan ja yhteisten toimintaperiaatteiden hiomiseen kannattaa käyttää enemmän aikaa kuin mitä nykyisellään on tapana. Päätöksenteko on pohjimmiltaan inhimillisten ihmisten kanssakäymistä, joten yhteishengen luomiseen on hyvä käyttää aikaa vaikka kokonaisen seminaarin verran. Työorientoitunut valtuusto, jossa tieto ja kommunikointi ryhmien sisällä ja välillä toimii, on kunnille suuri voimavara.

Avoimuutta kunnioittavan valtuuston on mahdollista luoda päätöksenteolle selkeät linjaukset, mihin suuntaan edetään. Tämä helpottaa etenkin viranhaltijoiden valmistelutyötä ja fokusoi vähäiset voimavarat oikeaan aiheeseen. On surullista seurata päätöksentekoa, jossa laajojen selvitysten tekemiseen on käytetty paljon aikaa ja sitten päätöksiä tehtäessä selvitykset vesitetään epäluotettaviksi ja päätökset tehdään päinvastoin kuin mitä valmistelutyössä oli ennakoitu. Tähän on tietenkin valtuutetuilla oikeus. Joskus täydellisten suunnanmuutosten ja uusien selvityspyyntöjen taustalla on vain halu viivyttää kipeiden päätösten tekemistä. Erityisesti tilanteessa, jossa valtuuston enemmistö valitsee tämän linjauksen, vastuu kuntalaisista unohtuu.

Yksittäisen valtuutetun työskentelyä helpottavia toimintoja on pohdittu kovin vähän. Siksi tervehdin ilolla niitä kuntia, jotka ovat ennakkoluulottomasti ottaneet käyttöön paperittomat kokoukset ja toimittavat kokousmateriaalit valtuutetuille sähköisessä muodossa.

Verkkotyöskentelyä voisi kehittää myös Kuntaliiton osalta. Vaikka Kuntaliiton nettisivuilta on saatavissa paljon arvokasta tutkimus- ja tilastotietoa kunnanvaltuutettujen päätöksenteon tueksi, näkisin hyvänä, että kuntapäättäjien aktivointi verkostoitumiseen ja kokemusten vaihtamiseen on Kuntaliiton kautta mahdollista. Kokemukset kuntien hyvistä ja huonoista käytänteistä muutoksen keskellä olisi hyvä jakaa kaikkien kesken, sillä eihän pyörää kannata keksiä uudelleen.

Anu Rajajärvi