Uudenkaupungin asioista kirjoittelen ehkä vähän myös muustakin mikä ainakin itseäni kiinnostaa. Olen Harto Forss. Eläkeläinen, entinen Kemiran Ugin tehtaiden pääluottamusmies. Nyt kun aikaa riittää niin kunnallisessa vaikuttamisessa olen myös enemmän mukana. Tällä hetkellä olen valtuustossa ja hallituksessa.
Esa Kaitila
Massa- ja paperiteollisuuden tuotantomäärät per työntekijä ovatkin Suomessa maailman kärkeä. Eroa saksalaisiin, itävaltalaisiin ja ruotsalaisiin on lähes 30 prosenttia.
Paperiliitto
Alf Rehn
Kukaan ei halua olla sosiaalidemokraattien puoluesihteeri. Kukaan ei halua olla keskustan puheenjohtaja - paitsi Paavo Väyrynen. Ja hänkin sanoo suostuvansa hoitamaan tehtävää vain, koska kukaan muukaan ei siihen kykene.
Turun Sanomat
Roope Lipasti
Norjassa massamurhaaja Breivik todettiin toisessa mielentilatutkimuksessa syyntakeiseksi, ja hänet voidaan siis tuomita vankilaan. Sopii toki kysyä, että jos Norjassa terveet ovat tuollaisia, niin millaisia ne hullut mahtavat olla.
TS Extra
Jälkimaku
VR Groupun turvallisuusjohtajana aloittaa kesäkuun alussa. Rauno hammarberg, joka on tähän asti toiminut Nokian turvallisuusjohtajana. on sitä aikoihin eletty: VR on jo kiinnostavampi työnantaja kuin Nokia.
Turun Sanomat
Jälkimaku
Maailman ohuimmat kirjat-sarja on saanut uusia teoksia: Stephen Elopin saavutukset Nokian johdossa ja Perussuomalaiset huumorin helmet.
Turun Sanomat
Kommuunisti
Kukaan ei ole velvoittanut yksityistä puolta vastaamaan päivystyksestä, terveydenhuoltohenkilökunnan koulutuksesta ja vaativien sairauksien erikoissairaanhoidosta. Kukaan ei vaadi toisin kuin bussiliikenteessä ottamaan myös kroonisia ja hankalasti hoidettavia, mutta vähemmän tuottavia tapauksia hoidettavaksi.
Keva
Luin dekkarin kuten tuosta oikeasta reunasta ilmenee, joka käsitteli katulapsia. Kyllä ihmiskuntaan kuuluu julmuutta ja puuttuu lähimmäisenrakkautta. Eivät edes lapset sitä saa.
Kirja kertoi Tukholmasta. Olen niin naivi, että luulen ettei Suomessa ole vielä katulapsia. Huostaanotto pelaa ainakin jotenkin ja ainakin pikku paikkakunnilla. En edes Helsingistä ole tälläisesta lukenut. Täysin oman onnensa ja vastuunsa varassa olevia lapsia on. Saavat koulusta ruokaa ja kotona on kattopäänpäällä. Minkäänlaista hoitoa eivät saa.
Isoissa citeissä lapsia heittävät kadulle erityisesti huumeperheet. Pelätään poliisien ja sosiaaliviraston käyntejä. Näiltä välttyy, ilmoittamalla lapsen olevan kadonnut. Näihin etsintöihin eivät viranomaisetkaan muilta kiireiltään ehdi. Brasiliassa jopa poliisit käyvät öisin ampumassa näitä lapsia, kuten rottia. Kirjassa kerrotaan miten Tukholmasta löytyi linja-autollinen Romanialaisia katulapsia. Pohjautuu tosi tapahtumaan.
Romaniassa viranomaiset maksavat yrittäjille näiden lasten hoidosta. Eräs hoiti homman niin, että pakkasi lapset linja-autoihin jotka hylättiin ympäri Eurooppaa ja peri maksun hoidosta.
Ei tämä lasten hylkääminen ole mikään uusi ilmiö. Näin on ollut Romuluksesta ja Remuksesta asti. Suomessa kerrotaan 1800-luvun loppupuolelta miten pikkulapsia vietiin metsään ja hylättiin. Sitten käytiin vallesmannille kertomassa suden vieneen lapsen. Mitään tutkintaa ei suoritettu. Lapsi vain poistettiin kirkonkirjoista. Paljon ovat sudetkin saaneet ansiotonta arvonnousua.
Yritetään itsekukin parantaa tapojamme vaikka lapset hoitaisimmekin niin ei valiteta sosiaalihuollon tähän käyttämiä rahoja. Kyllä kaikkien pitäisi saada elämälleen edes siedettävä lähtö.
|
|
Täll
ä palstalla pidän viisi viimeksi lukemaani kirjaa ja annan niille hymiöitä mieltymykseni mukaan 1-5:een. Taiteellisesta vaikutelmasta minun kyvyilläni ei pysty hymiöitä jakamaan.
Åsa Schwartz: Nefilit
Hyvä dekkari ja mikäs muu kuin ruotsalainen. Schwartzin kolmas kirja, mutta vasta ensimmäinen suomennettu. Miten paljon Ruotsissa hyviä dekkareita onkaan, kun näköjään kaikkia ei ole suomennettukaan.
James Pattersson: Pahan kidassa
Kirjasto oli kuukauden kiinni ja hyllyt on vähän tyhjiä kaikkien varautuessa kuukauteen. Käteeni osui jälleen mitä raain amerikkalainen dekkari. Ihmisiä tapetaan melkein joka sivuilla. Raadellaan ja veret juodaan. Ratkaisukin on venytetty 3-kerroksiseksi.
Antonio Hill: Kuolleiden lelujen kesä
Hill on espanjalainen ja koulutukseltaan psykologi ja sen kirjasta huomaa. Tavanomaisesta poikkeavaa, mielenkiintoista tarinaa alusta loppuun.
Vikas Swarup: Syyllisten seurue
Eksoottisen maiden kirjailijoiden teoksia on mukavaa lukea. Tämä on intialainen dekkari. Juoni on monisäikeinen ja niitä viedään eteenpäin kertomalla luvuissa eri säikeistä. Lopulta sitten kaikki johtavat yhteen tapahtumaan. Kastilaitoksen Intiassa on valtava ero ylemmän ja alemman kastin välillä. Tässä nekin lopulta sekaantuvat.
Wilbur Smith: Vaaran vesillä
Tyypillinen amerikkalainen dekkari. Raakuutta, rahaa ja "rakkautta" ylenmäärin. Aioin kirjoittaa, että kuka tällaisia lukee, niinhän tein minäkin. Tosin tähän meni viikko ja erittäin väkinäisesti. Jätän harvoin kirjaa kesken ja nyt oli lieventävänä asianhaarana, että kirjasto meni kuukaudeksi kiinni enkä paljoa ole lukemista varannut.
