Nyt kun on kesä eivätkä virkamiehet ja hallitus ole viemässä kaupunkia tuhoon, niin aikaa olisi pohtia mihin suuntaa aletaan mennä. Javan viimeisessä kirjoituksessa ihan mukavasti haettiin uusia linjoja elinkeinopolitiikkaan. 

Jotenkin vain ei oikein tahdo uskoa hänen vilpittömyyteensä uuden suunnan haussa. Hän on niin usein parjannut kj:tä, että mieleen tulee väkisin tarkoituksen hakuisuus. Pääasia tuntuu hänellä kuten jollain muillakin olevan kj:n mollaus. Ei kukaan ole täydellinen. Virheitä tulee, jos töitä tekee. 
Henkilökohtaisesti olen tyytyväinen elinkeinopolitiikkaamme. En usko ulkoistuksen olevan mikään hyvä ratkaisu. Uskon vahvasti elinkeinopolitiikan olevan paljolti kiinni henkilökohtaisista suhteista. Jos sen hoitaisi joku ulkopuolinen firma, henkilöt vaihtuisivat tiuhaan tahtiin. Mitään luottamuksellisia suhteita ei saataisi aikaan. Maksaisimme varmasti palveluista nykyistä enemmän. 
Headhunterit hakevat yrityksille johtajia. Niitä paikkoja ei laiteta lehtiin haettaviksi. Huonot kokemukset on paljolti tästäkin hommasta. On varmaan keskimäärin sattunut epäonnistumisia yhtä paljon kuin muillakin konsteilla. Tiedän headhunterin valitsemia pääjohtajiakin, jotka ovat 2-3 vuotta yrittäneet ja sen jälkeen saaneet potkut. Firman ollessa jyrkässä alamäessä. Tästä on vastuussa yhtiön hallitus ja erityisesti sen puheenjohtaja. Miten nopeasti on tajuttu, että eihän tästä tulee mitään, on  monen johtajan uran pituus ollut riippuvainen. Eikä tässä  auta vaikka olisi jossain onnistunutkin, tilanteet ovat aina erilaiset.
Ei tässä nyt mitään uutta linjaa tullut, vain vanhan puolustamista. En viitsi kovin pitkään kirjoittaa, joten ehkä ensi kerralla on jotain uutta. Kannatta muistaa vanha viisaus “joka ei mennyttä tunne, ei uutta ymmärrä”.