Elokuu alkoi ja Suomi herää. Vähitellen käynnistyy myös kunnallispolitiikka. On odotettavissa yhtä kuuma loppusyksy kuin kesä oli ilmojen puolesta. Ensi vuoden talousarvio esityksen valmistelu alkaa tavallista laajemmin. On mietitty jo pitkään säästökohteita ja ne on pakko saada ensi vuoden talousarvioon. Veneveistämön tontin kaava ja kaatopaikan myynti ovat kovia asioita tulevaisuuden kannalta.

 
Elokuu alkaa lahjoman vastaanotolla, pienemmän asian puitteissa. Monet valtuutetuista tuntuvat luulevan, että nyt on menossa jotain ainutlaatuista talouden ja monen muunkin asian suhteen. Pitempään mukana olleena tietää, että historia toistaa itseään. Olemme melko säännöllisin väliajoin taloudellisesti lirissä. Aina on löytynyt vastuullinen porukka, jonka kantti kovan paikan tullen kestää nousun edellyttämät päätökset. 
Helppoja ratkaisuja ei ole. Aina on myös nousukausi hoitanut osan ongelmista. Nytkin monet merkit viittaavat nousuun. 
 
Kouluverkon uudistus on loppusuoralla. Tietojeni mukaan suurimmaksi luokaksi tulee musiikkiluokka 25:llä oppilaalla. Ei paha. Viime lukuvuonna suurin luokka taisi olla 28 oppilasta. Muutenkin tietääkseni homma on kunnossa. Kiirettä ja vaikeutta on ollut monista syistä. Ei yksin sen takia, että kaupungin peruskouluun tulevien määrä oli tavallista myöhempään hämärän peitossa ja kaikki siihen liittyvä oli osittain arvioitava. Nyt lähdemme uuteen kauteen ja olisi vihdoin aika unohtaa närä ja yhteisvoimin lähdettävä kehittämään peruskoulutusta. Lapset kärsivät kodin ja koulun välisestä epäluottamuksesta. Lapset sopeutuvat uuteen nopeasti, toisin on vanhempien laita.