Meillä U:kissa on nyt jonkin aikaa tosissaan tehty töitä taloudentasapainottamiseksi. Monesti ollaan luvattu ja sanottu, nyt ollaan tosissaan, haetaan oikeat säästökohteet ja toteutetaan ne. Mitä pitemmälle mennään huomataan ettei mikään ole muuttunut.

Kaikki on hyvin niin kauan kuin kohde on joku muu kuin oma etupiiri. Omaan piiriin ollaan valmiita vaika satsaamaan rahaa lisää ilman mitään kattoa. Mistä ihmeestä sitä vastuuntuntoa löytyisi. Tässä alkaa yksi jos toinenkin miettiä miksi olla tosissaan kuin ei muutkaan ole. Miksi hankkia niskoilleen vihaisia kuntalaisia? Teemme mitä tahansa se ei kaikkia miellytä. Muutosvastarinta on pysyvä tekijä ja osittain palvelujen järkeistäminen aina koskee myös jonkun etua.

Aiemmin kommentoin viime hallituksen kokousta. Ei se mikään poikkeus ole. Samanlaista se on ollut pitkään. Nyt vain sattuneesta syystä olen väsynyt ja kärttyinen ja pinna ei enää pitänyt. Miksi ihmeessä maltti ei riitä pyytää omaa puheenvuoroa ja sitten kommentoida. Minulta ainakin pasmat sekoaa päälle huutelusta, virnuilusta ja päänpyörityksestä.

Ei pitäisi muistella vanhoja, niihin tulee aina ajan tuomaa kiiltoa. Mieleeni on kuitenkin jäänyt viime hallituskausi tosi positiivisena. Kumppaneita kunnioitettiin , puheenvuorot kuunneltiin ja sitten vastattiin. Tietty joskus oli myös välihuutelua, se kuuluu kokoukseen. Ei kuitenkaan päälle puhumista hymistelyä ja virnuilua. Tuo aika entinen ei koskaan enää palaa.

Miksi näin on käynyt? Talous on kireämmällä kuin ennen, mutta sitä enemmän tarvittaisiin vilpitöntä yhteistyötä. Varmaan saan joiltakin karvat pystyyn, mutta ilmiselvästi on tullut kokouksiin myös valehtelu. Asioista voidaan kertoa suurestikin erilailla ilman, että pitää käyttää noin voimakasta sanaa. Asia nähdään vain eritavalla. 

Tuosta terveydenhoidon ohjelmasta vielä sen verran. Meillä on ollut useita konsultteja, useita kertoja on käyty esittelemässä asiaa. Joka kerta on lyöty rintoihin ja sanottu, nyt tuli oikeata tietoa, miksi näin ei ole tehty. Maltetaan mieli ja annetaan työrauha työryhmälle. Odotetaan tuloksia ja otetaan sitten kantaa. Melkein aina asioiden etenemistä jälkeenpäin katsottuna polku tuntuu typerältä. Asiat vaan ilmeisesti vaativat tällaiset alkusoitot. Mikäli arvostelee, pitää olla myös esittää olleensa matkanvarrella erimieltä.