Pitkän talven aikana tulee kesää odotelleeksi hartaudella ja kaikennäköistä suunnitellen. Sitten se kesä vihdoin tulee ja suunnitelmiin tulee suunnitelmien muutokset. Tässä on menossa jo kolmatta viikkoa tyhjä käynnillä. Keväällä tuli jo tehtyä suunniteltuja remontteja, sitten tuli erinäisistä syistä esteitä. 

Eilen tuli uusi ulko-ovi ja sitä pitäisi alkaa vaihtaa. Kuinka ollakkaan niin tasaisella kovalla autotallin lattialla nyrjäytin nilkkani. Nyt se on sitten niin kipeä ettei astumisesta tule juuri mitään. Pitäisi vaan loikoilla sohvalla, mutta hermot ei pidä. Vesissä silmin tulee jotain häärättyä. Oven ympäristöä yritän pikkuhiljaa purkaa ja heti yllätys. Joskus on aukko tullut tehtyä niin jämptiksi ettei karmin ja seinän välillä ole juuri tilaa. Suurentaminen olisi aika työlästä. Nyt sitten pitäisi tähän aukkoon saada ovi suoraan ja lämpöeristettä rakoon. 

En taida ruveta siihen ennen kuin jalka on joltisenkin kunnossa. Oven päällä on metallinen katos joka pitää irrottaa ennen kuin saa oven vaihdettua. Painaa aikalailla. Meitä oli kolme laittamassa sitä paikalleen muutama vuosi sitten. Tästäkin porukasta on jo yksi kuollut. Elämä on kovaa ja yllättävää. Oven asennus on vaikeaa. Tiedän miten se pitää tehdä. Ensin saranapuoleinen karmi suoraan oikeaan paikkaa, sitten kynnys ja aletaan ottaa ristimittoja ja lopullinen säätö. Helposti sanottu, ei vaan tahdo olla käytännössä helppoa. Josko tällä kertaa. 

Hyvääkin mieltä on. Kävin tiistaina tyks:ssä kontrollissa. PSA oli 0,14. Alan miehille se kertoo, että on syytä olla tyytyväinen. Hallitusneuvottelutkin on ilmeisesti ratkaisuvaiheessa. Ne on kestäneet jo niin kauan, että alkaa mielenkiinto hiipua. Jännää ja mielenkiintoista tulee olemaan lukea hallitusohjelmaa ja ministerien nimiä. Arhinmäki on kuulemma uuden Seiskan kansikuvapoika, hyvältä näyttää.