Jani Mäkisellä ei näytä valitettavasti olevan kunnollista käsitystä fysiikan laeista. Asutuksen lähelle tungettujen uusien jättivoimaloiden lapojen pyyhkäisypinta-ala on yli 13.000 neliömetriä, eli noin kahden jalkapallokentän kokoinen. Siitäpä se fysikaalinen ympäristöongelma syntyykin.

Vanhat ”myllyt” ovat pyyhkäisykorkeudeltaan noin 100-metrisiä (kuten Tanskassa). Suomessa kaikki jättivoimalat ovat kaksinkertaisia, 240-metrisiä. Kun tuulen nopeus on maanpinnalla 2-3 m/s eli lähes tyyntä, niin 100 metrin korkeudella se on noin 7 m/s, ja 240 metrissä jo lähes 9 m/s, jolloin voimalat pyörivät täysillä.

Vanhat pikku myllyt vaativat suuria tuulen nopeuksia toimiakseen lähellä maanpintaa. Sen sijaan uudet yli 200 metrin korkeudessa jättivoimalat pyörivät, vaikka maanpinnalla ei tuule. Ilta- ja yöaikaan muu melu asutuksen ympärillä hiljenee. Mutta voimalat pyörivät, tuottaen kukin rock-konsertin tasoista 105-110 desibelin matalataajuista, sekunnin välein sykkivää melua. Pohjoisissa olosuhteissamme ilmakehän pintainversio-ilmiö edistää möyryävän, humahtelevan bassomelun kaartumista ylhäältä kauas asumuksia kohti, jopa 5 kilometrin päähän (kuten Raahen Kopsassa), juuri kun ihmisten pitäisi olla nukkumassa. Jymähtelevä bassomelu tunkeutuu seinien läpi sisätiloihin.

Energiapolitiikan kannalta tuulivoima on Suomen olosuhteissa kyseenalaista. Missään kansainvälisissä selvityksissä ei ole pystytty osoittamaan verotukien turvin tuetun teollisen tuulivoiman kustannusvaikuttavuutta hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä.
Esimerkiksi vuonna 2010 Tanskassa, jossa on paljon tuulimyllyjä, sähköntuotannon ominais-hiilidioksidipäästöt olivat 80-kertaiset(!) Suomeen verrattuna. Myös Saksassa on runsaasti tuulimyllyjä. Kummassakin maassa Eurostatin tilastojen mukaan hiilidioksidipäästöt lisääntyivät vuonna 2013 edellisvuoteen verrattuna.

Tuulivoiman ongelma on sen ailahtelevuus asteikolla 0-100. Mistä tulee sähkö töpseliin, kun tuuli äkkiä tyyntyy? Sähköä ei voi varastoida. Nykyinen vesi- ja ydinvoimamme ei pysty vastaamaan äkilliseen sähköntarpeeseen. Silloin se on pakko tuottaa nopeasti käynnistyvillä kivihiili- tai kaasuvoimaloilla, joiden rakentaminen ja ylläpito maksaa satoja miljoonia euroja. Tai ostaa kalliilla markkinahinnalla sähköä Pohjoismaista tai Venäjältä. Jälkimmäisen valtion luotettavuudesta ei ole mitään takeita. Tuulivoimalla aikaan saadut CO2-päästöjen "säästöt” Suomessa hujautetaan hetkessä taivaisiin. Kulut peritään kansalaisilta, jatkuvasti nousevien sähköverojen ja siirtomaksujen muodossa. Saksassa kuluttaja maksaa sähköstään nyt yli 30 senttiä/hWh.

Järkevämpi tapa Suomessa uusiutuvan energian tuotannossa olisi tukea paikallista bionenergiaa: metsähaketta, maatalouden lannan ja metaanipäästöjen hyödyntämistä, aurinkoenergiaa, ja paikallisten kyläyhteisöjen yhteistoimintaa sähkön ja lämmön tuotannossa, kuten eräissä kyläyhteisöissä on jo tehty (esim. Raahen Alpua). Tätä vaan valtio ei tue veronmaksajien tuella, kuten kansainvälistä tuulivoimabisnestä. Kannattaa katsoa Itävallan esimerkkiä.

Kalevi Nikula
Puheenjohtaja
Tuulivoima-kansalaisyhdistys ry

http://www.ilkka.fi/mielipide/yleis%C3%B6lt%C3%A4/lisaa-faktoja-tuulivoimasta-1.1719921?fb_action_ids=1488297101437309&fb_action_types=og.comments