Aamun lehdissä oli melkoisesti juttuja kirjoista. Pari niistä sai mielenkiintoni heräämään. TS:ssä oli Teemu Kaskisen "Sinulle yö". US:ssä Jaakko Varimaan kirja Arctic Seasta.

 
En pidä sotakirjoista, varsinkaan isänpäiväksi ilmestyvistä. Hyviäkin sotakirjoja tietysti on. Kärjessä ehkä Väinö Linna ja Ernst Hemingway. Samoin olen lukenut mielenkiinnolla sotahistoriallisia kirjoja. Lähtemättömästi on jäänyt mieleen jo lapsena lukemani kirja Pauluksen Stalingradin retkestä. Minulla on ollut myös ollut onni keskustella 17-vuotiaana reissussa sotilaana olleen saksalaisen kanssa.
 
Kaskisen kirjasta Turkkarissa kirjoitettiin niin mielenkiintoisesti, että taidan lukea sen. Kirja on fiktio tulevaisuudesta. Norjan ja Suomen välille syttyy sota ja Norjan Nato kaveri USA hyökkää Suomeen. Kirja ei kerro sodasta ylätasolla vaan sotilaan näkökulmasta. Kuulemma hyvin raaka teos. Niinhän se sota on.
 
Arctic Sea on nykypäivän historiaa. Siitä on ollut paljon uutisia. Ne tulevat päivittäin ja selkeä johdonmukaisesti etenevä kuva tapahtumista jää hämäräksi. Luulin kirjan olevan tähän selkeä apu. US:n jutussa kerrottiin kirjoittajan tehneen tapahtumista omat johtopäätökset. En taida lukeakaan. Ei se ole selkeä kuva tapahtuneesta. Mikäli kirjoittajalla on oma näkökulma miksi kaikki on tapahtunut niin tapahtumista tuodaan esille ne jotka tukevat tukevat kirjoittajan fiktiota. Myös tapahtumat tuodaan esille määrätystä vinkkelistä. Taitaa olla liian tuore tapahtuma tosiasioiden muodostamiseen.