Nyt eletään merkittäviä juhlavuosia. Viime vuonna Suomi täytti 100 vuotta. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 100 vuotta sisällisodasta. Molemmat ovat Suomen historian merkki tapahtumia.

Odotin Suomen 100 vuotiskeskusteluista monipuolisempia kuin niistä tuli. Tämä ei ollut yllätys. Joka Itsenäisyyspäivä nähdään sama ilmiö, vain talvi- ja jatkosota koetaan itsenäisyydelle tärkeinä. Minusta keskustelu pitäisi aloittaa vähintään Suomen sodasta 1808-1809. Tällöin Ruotsin maakunta, Suomi siirtyi Venäjän hallintaan.

Minusta olisi mielenkiintoista keskustella siitä, että ellei näin olisi käynyt mikä olisi ollut Suomen tie itsenäisyyteen tai olisimmeko edelleen Ruotsin maakunta. Suomen kielen osaajia olisi saman verran kuin nyt saamen kielen. Olisimmeko valttyneet sisällissodasta, talvi-, jatko ja Lapinsodista? Monista muista asioista olisi keskuntelun aihetta, jos historia olisi mennyt toisin 1809.

Sisällissota on ollut Suomessa tabu keskustelunaihe pitkään ja edelleen siitä puhuminen aiheuttaa hämmingiä. Tosin sisällissota on hyvin tutkittu ja mielestäni puolueettomia kirjoja on ilmestynyt pilvin pimein. Tästäkin riittää mielipiteitä. Neuvostoliittoa ei vielä ollut ja se mielestäni auttoi Suomen itsenäistymiseen. Venäjällä ei ollut vahvaa vallanpitäjää eikä Suomea ollut kanttia vastustaa. Muutaman vuoden kuluttua tämä ovi sulkeutui.

Sisällissotaan tie alkoi jo 20 vuotta aikaisemmin. Tehdastyöläiset, torpparit ja mäkitupalaiset heräsivät kurjuuteensa ja uusi sosialismin sanoma alkoi levitä. Olisiko Ruotsin vallan alla tämä tapahtunut rauhanomaisesti? Ei Ruotsissa köyhien asema ollut parempi eikä siellä ollut sisällisotaa. 

Sota oli valtavalla ihmisjoukolle kauhea. 36 000 ihmistä kuoli. Nälkään ja tapettiin. Tarkempia kuvauksia tapauksista on vähän. 1990-luvulla valtion toimesta alettiin selvittää tapahtumia. Hankkeen johtoon tuli Heikki Ylikangas. Kaikki kuolemat pyrittiin selvittämään. Aika ylimalkaiseksi tämä jäi. Hyvin monista on ainoastaan maininta missä kuoli, koska ja mihin kuoli. Tämäkin auttoi monia saamaan tietoa sukulaisista. Tästä on omaakin kokemusta. Löysin kirjasta erään nimen jonka arvelin liittyvän tuttavani sukuun. Kerroin tuttavalle ja hän kertoi etteivät he olleet tienneet miten tämän oli käynyt. Nyt sitten selvisi hänen kuolleen Suomenlinnassa nälkään.

Nyt uskoisi voitavan jo keskustella näistä ajoista oikeilla nimillä. Kyllä meidän on tunnettava historiamme.