Kokouksen pituudessa tuli lähes rataennätys. Aloitettiin työsuojelulla. Päällikkö Mika Pihlajaniemi ja valtuutettu Anu Isotupa kertoilivat. Asiat olivat pääasiassa tuttuja entisestä elämästä. Tapaturmien lukuisuus oli yllätys. Ei nyt enää mietittyä asiaa.   (NYt meni hermot. Yhteys katkeaa jatkuvasti ja kirjoitettu häviää. Pitäisi joka sanan jälkeen tallentaa kirjoitettu.)  Erityisesti sotessa työ on fyysisesti ja henkisesti raskasta. Väkivallan uhka ja huorittelu joka päiväistä. Viskipunssia sentään harvemmin vaaditaan. Miten ihmiset voivat käyttäytyä tuolla tavoin?

Asioita ei käsitelty listan järjestyksessä vaan tavoitteena oli päästää virkamiehet mahdollisimman nopeasti kotiin viskipunnissin ääreen.  Sitten tuli pitkä rivi kaavoja ja tontin vuokrauksia. Kolko paukkui tasaiseen tahtiin, vain Kurjenpolulle pysähdyttiin. Päätösesitykseen lisättiin lause, pois lukien Ohistolle menevä tie.

Seuraavaksi sitten paasattiin pari tuntia sihystä. Jokainen voi nyt sanoa tuttavilleen "mää sanosi". Todellisuudessa Kivistön alustus oli vanhaan hyvään tapaan lyhyt ja selkeä. Asian olisi pitänyt tulla selväksi. Nyt väännettiin ja käännettiin päätösesitystä, lopulta tehtiin pieni muutos joka ei mitenkään asiaa muuttanut. Saatiin kaikki tyytyväiseksi.

Tämän jälkeen oli lukemattomia virkasuhteen täyttöjä ja nimikkeiden muutoksia. Maallikosta lähinnä järkyttäviä esityksiä. Selkeät nimikkeet halutaan muuttaa sellaisiksi ettei taatusti kukaan tiedä mitä kyseinen henkilö tekee. Olkoon esimerkkinä vaikka kokin muuttaminen ruokapalveluohjaajaksi. Ei tuota titteliä saa mihinkään kaavakkeeseenkaan mahtumaan. Luoja kiitos, veroilmoituksessa on tilaa riittävästi.

Muut asiat paitsi talouden välitiedot ohitettiin lyhyesti. Nyt alkaa tulla jokaisen eteen viimeisen parin vuoden tuhlailu. Henkilöitä on palkattu ja muitakin menoja on kasvatettu surutta. Kaikki vain on hyväksytty. Nyt on tulossa totuuden hetki.