Eilen käytiin eduskunnassa harvinaisen kiivas keskustelu. Kyseessä oli mahdollisesti Kreikalle lainattava 1,6 mrd/€.  Asiasta on oikeastaan helppo keskustella, eihän kukaan voi tietää lainaako Kreikka rahat ja kuinka mahdollisen lainan tulee käymään.

On helppo väittää kaikkea kauheaa tulevan eteen ellei Kreikkaa pelasteta. Toisaalta on yhtä helppoa väittää rahat menee Kankkulan kaivoon ja tämä on vasta alkua. Nyt kyseessä oleva summa ei saata Suomen valtiota oleellisesti sen kurjempaan asemaan  mitä jo ollaan. Kyllä se maksuun tullessa ikävästi meidän korkoja ja lyhennyksiä kasvattaa. Joten ei me lyhyellä tähtäimellä mitään menetetä. Ei valtio kuitenkaan itselleen ko. summaa lainaisi ja käyttäisi sitä palveluihin tai investointeihin. Maksuun tullessa korot ja lyhennykset ovat poissa valtion budjetista ja ne pitää jollain kattaa. Todennäköisesti palveluja heikentämällä. 

Missä jamassa ollaan mahdollisena maksupäivänä? Ei tuntuisi missään vai oltaisiinko Kreikan nykyisessä tilassa. Muut EU-maat ovat takaamassa lainamme ja pakottavat palkkojen alennuksiin ja eläkkeiden 20% leikkaukseen. Tulevaisuutta on aina vaikeampi ennustaa kuin menneisyyttä, mutta tuntuu nyt olevan erikoisen vaikeaa. Näyttää olevan edessä vain huonoja vaihtoehtoja.

Saas kattoo miten Kreikassa käy. Eurooppalaisissa ay-kokouksissa tuli tutustuttua kreikkalaisiin ja kyllä ne aika luupäitä olivat. Mistään ei kyllä voinut sopia ja joskus tuntui, että mahtoiko ymmärryskään olevan kaikkein parhainta.  Suhteellisen rauhallista siellä on toistaiseksi ollut. Mielenosoituksia on ollut, mutta lehtitietojen mukaan osanotto ei ole ollut mitenkään runsasta. Ensi viikolla saattaa muuttua. Ay-liike on järjestämässä mielenosoituksia joihin ollaan mobiloisoimassa suuria ihmismääriä.

Miten tässä nyt näin kävi?  EU:n piti vapauttaa kaikki markkinavoimat tekemään meidän olostamme pelkkää auvoa ja ikionnea tasaisella elintason nousulla.