No niin, juhannus tuli sitten vieteltyä. Eipä se enää mitenkään kohtuutonta remuamista olekaan. Koho kohtana oli eilinen ateria. Pyysin vaimoa tekemään herkku aterian. Noh, mitä se sitten on. Sipulisoossia. Eikö mitään muuta? Ei muuta kuin perunoita. Keitti sentään kananmunia. On se niin hyvää vasta nostetut Annabellet. Jotkut haluavat silliä uusien perunoiden kanssa. Pidän sillistä, mutta sen väkevyys peittää perunoiden maun joten syön sillit joskus toiste.

Kuntapolitiikassakin alkoi kesäloma. Syksyllä jatketaan toivottavasti siitä ilmapiiristä johon jäätiin. Ehkä koin väärin, mutta mulle jäi sellainen vaikutelma kuin talouskin olisi ollut eka kerran jotain merkittävää, Nyt on helppo painella pullein purjein, kaikki ennusteet lupaavat hyvää. Pitää kuitenkin muistaa mikä meitä odottaa, isot investoinnit jotka aiheuttavat käyttötalouteen miljoonien nousun.

Nyt pitää tähän varautua eikä toteuttaa jokaista mielijohdetta. Sanomattoman helppo on sanoa on mä haluun ton ja ton. Krapula tulee jossain vaiheessa. Meidän tulojen kasvu on kovin rajallista. Vielä pitää muistaa aina nousukauden jälkeen tulee laskukausi. Toivottavasti meitä ei tällä kertaa yllätetä housut kintuissa.