Blogissani toistuvasti kirjoitetaan Ukilaisesta professorista Mauno Vannaksesta, jospa minäkin osallistuisin tähän keskusteluun. Olen lukenut Vannaksen kirjoittaman kirjan "Silmä silmästä"  sekä lyhyitä juttuja hänen elämästään. Suomessa on ilmestynyt viimeisen parinkymmenen vuoden aikana paljon kirjoja jotka ovat poistaneet valkoisia sivuja 1900-luvun historiastamme. Ne ovat olleet paljolti tutkijoiden, tohtoreiden, professoreiden ja dosenttien kirjoittamia joissa on pyritty tieteelliseen tarkkuuteen.

Tänä vuonna on ilmestynyt kirja jonka nimi on juttuni otsikkona. Kirjan ovat kirjoittaneet historian tutkijat dosentit Oula Silvennoinen ja Marko Tikka sekä tohtori Aapo Roselius. En lähde sisältöä kovin paljon repostelemaan. Lähinnä Uuttakaupungia koskevat sivut. Vannas on saanut kirjassa muutaman sivun. Eikä hänestä juurikaan ole uutta. Se oli uutta, että hän nautti Saksassa suurta luottamusta ja pidettiin kyvykkäimpänä Suomen tulevaksi fyhreriksi. Täällä oli paljon fasisteja jotka kävivät Saksassa saamassa oppia ja sopimassa asioita aina Saksan korkeinta johtoa myöden. Nämä henkilöt eivät siellä herättäneet luottamusta.

Vannas ei ollut merkittävä tekijä Suomen fasistien monissa liitoissa. Vasta 2. maailmansodan aikana hän kohosi Suomen Valtakunnan Liiton johtajaksi. Saksan häviön tultua näkyviin, hän hävitti koko Liiton arkiston joten hänen työstään ei jäänyt myöskään todisteita. Hänen kyllä tiedetään oleskelleen Saksassa pitkiä aikoja, lähinnä keskitysleireillä suorittamassa silmätutkimusta. Siellä hän myös kehitti silmäkirurgisia välineitä jotka hän sodan jälkeen myi Instrumentariumille. Nämä maksettiin Instrumentaariumin osakkeina, joista kehittyi hänen omistuksensä ja säätiön omaisuuden perusta. Säätiön jonka rahoilla on paljon rakennettu Kaupunginlahden ympäristöä.

Toinen asia joka koskee Uuttakaupunkia oli eräs vuoden 1918 tapahtuma. Silloin Lohjan Kalkkitehtaan omistaja ja johtaja Petter Forsström pakeni Lohjalta hiihtäen Uuteenkaupungiin. Forsström oli koko ikänsä Suomen fasististen liikkeiden rahoittaja ja toimija. Ukin suojeluskunnan päällikkönä oli Johan Fabritius, joka oli Suomen fasistisen liikkeen päävaikuttajia aina liikkeen loppuun asti -40 luvun puoliväliin.

Ukista lähti -18 retkikunta Ahvenanmaalle varmistamaan valkoisten valtaa. Ruotsi puuttui asiaan ja joukko palasi junalla Haaparannan kautta. Forsstöm palasi loppuvuodesta Lohjalle ja vei Fabriutuksen mukanaan ja takasi yhtiönsä palveluksessa Fabritiukselle talouden ja Fabritius aloitti samalla työnsä Vapaan Suomen Liikkeen toimintojen laajentamisessa.

Kirjassa ei monestakaan kaupungista puhuta, joten Uki on ollut merkittävä tekijä fasistisen liikkeen historiassa.