Maanantai päivän valtuusto istuu strategia seminaarissa koko päivän. Ketkä sitten istuvatkin. Ollaan poissa, ravataan puhelimessa, käydään työpaikalla ja ties missä. Baarissa ei tällä kertaa taideta istua, sillä päivä päättyy televisioitavaan kokoukseen. Strategia on loppusuoralla. Viimeiset hienot oivallukset kirjataan.

Strategiassa lähdetään siitä, että kaupunki lähtee nousukiitoon. Ei koskaan tehdä strategiaa tavoitteena jossa oletetaan toimintojen menevän päin prinkkalaa. Mitä järkeä sellaisessa olisikaan. Ei ole ongelma johtaa yritystä tai kaupunkia nousun aikana. Laskun aikana tarvitaan taitoa. Tulot putoaa, mutta menoja on erittäin vaikea saada vähennettyä.

Edellisen laman aikana puhuttiin paljon strategian rinnalle tarvittavasta paniikkistrategiasta. Laman iskiessä on toinen malli olemassa eikä lama pääse yllättämään housut kintuissa. Omassa työpaikassanikin toista strategiaa alettiin tehdä. Ei valmistunut koskaan eikä pitkälle valmisteltukaan. Epäilen näin käyneen muuallakin. Eikä ainakaan päivityksiä ole missään tehty. 

Ihminen on sellainen, että uskoo kaiken hyvän jatkuvan ikuisesti eikä paha ainakaan minua koske. Niinhän se valtionkin johto jälleen kerran vakuutti valtionvarainministeriä myöten, Suomen pääsevän lamasta kuin koira veräjästä. Mistähän se johtuu ettei mitään opita historiasta. Hienoja keksintöjä tehdään, mutta yksinkertaisia asioita ei hallita.