Tänään on kaatuneitten muiostopäivä ja jo muutamana vuonna ollaan pidetty muistotilaisuudet Sankarihaudalla, Vapaussodan muistomerkillä ja Vakaumuksensa puolesta kaatuneiden muistomerkillä. Pidin puheen viimeisessä tilaisuudessa. Se on tuossa alla.


Olemme tänään jo kolmannella muistomerkillä jossa muistetaan sodissa kaatuneita. Suomen itsenäisyys ei ole vielä sataakaan vuotta kestänyt, silti olemme käyneet jo 4 sotaa. Tämän muistomerkin äärellä jossa sodassa kaatuneita nyt kunnioitamme olivat lisäksi talvi-, jatko- ja Lapin sota. Kaikki ajoittuvat itsenäisyytemme alkuvuosikymmenille.

Nyt olemme välttyneet jo pitkään sodan kauheuksilta. Toivottavasti se ei enää koskaan koettelekaan isänmaatamme.
Taisin olla jotain 15-vuotias, kun näistä tapahtumista aloin kaivata enemmän tietoa kuin mitä koulussa opetettiin. Näistä muista sodista kuin vuodesta -18 löytyi kirjallisuutta ylen määrin. Joskin tiedoiltaan aika rajoittunutta ja yksipuolista. Mikä oli kuvaavaa sen ajan itsesensuurille. Vuodesta -18 löysin Lokalahden kirjastosta vain 1 teoksen. Ohuen ja muutenkin kooltaan pienen.  Se oli painettu vuonna 1922 ja kuten olettaa sopikin sisällöltään yksipuolinen. Tosin en siihen aikaan sitä osannut erikoisemmin mieltää. Mieleen on vaan jäänyt, että ihmettelin miten vain toisen osapuolen toimet ovat olleet niin raakoja.

Mielestäni vasta -90 luvulla alkoi löytyä monipuolista tietoa tuosta ajasta. Alkoi ilmestyä tiuhaan kirjoja ja tutkimuksia. Tietoa alkoi karttua runsaasti. Pyrin aina löytämään oikean tiedon. Se on vaikeaa näin tunteita herättävästä tapahtumasta.

En ole koskaan tavannut henkilökohtaisesti tapahtumaan osallistunutta ihmistä. Aika outoa, sukuni ollessa täältä kotoisin, mutta ehkä siten ymmärrettävissä  ettei varsinaisia taisteluita tapahtunut lähiseudulla. Sikäli  tämä on erikoista, että olen keskustellut Stalingradin taisteluihinkin osallistuneen saksalaisen kanssa. Muutaman sellaisen kanssa olen toki keskustellut joiden perheistä joku on osallistunut vuoden -18 taisteluihin. Osallistuja on kertonut kokemastaan tälle läheiselleen ja olen sitten saanut näitä toisen käden tietoja.

Paras ja luotettavin tietolähde vuoden -18 tapahtumiin lienee valtion kustannuksella ja Valtioneuvoston kanslian nimeämien työryhmien avulla toteutettu projekti jonka johtoon nimettiin professori Heikki Ylikangas. Hänen tutkimuksensa ja kirjansa ovat lähes aina herättäneet kohua ja ristiriitoja. Tutkijana hän lienee kuitenkin asiantunteva ja luotettava. Mitä mielestäni todistaa hänen nimeämisensäkin projektin johtajaksi . Ryhmään kuului lisäksi 6 professoria, 2 tohtoria ja hallitusneuvos. Työ aloitettiin 1998 ja saatiin valmiiksi 2003.  Varsinaisen tutkimustyön johtajana toimi dosentti Lars Westerlund.

Tutkimuksen tulokset löytyvät laajana tiedostona Kansallisarkiston Internet sivustoilta hakusanalla ”Sotasurmat”.  Sieltä löytyvät lähes kaikki kuolleet nimellä. Jaotuksia on monia, senaikaiset kunnat jne.
Yleisesti löytyy myös paljon tietoa. Kuolleita oli kaiken kaikkiaan n. 38 500. Näistä yllättävän vähän kuoli rintamille. Eniten kuolema kohdattiin vankileirillä, lähes 12 000. Muita yleisiä syitä olivat termit tapettu ja murhattu. Olettaisin näiden tapahtuneen muualla kuin rintamilla. Näitä tiedän myös Lokalahdella tapahtuneen. Minun naapurissanikin.

Siitä huolimatta ettei täällä käyty varsinaisia taisteluita, vuoden -18 tapahtumat täälläkin olivat moninaisia, kaikennäköistä tapahtui. Laitila oli varmaankin eniten tapahtumien pyörteissä. Kaikesta huolimatta Ylikankaan vetämä projekti on puutteellinen. Esimerkiksi naapurissani tapahtunutta ei tutkimuksesta löydy.
Rajan vetäminen monissa tapauksissa on varmaan ollut tapahtuma ajankohtana vaikeaa ja myöhemmin mahdotonta. Voidaanko jokin tapahtuma liittää vuoden -18 tapahtumiin tai onko kyseessä ollut muuhun liittyvä tappo tai murha. Uskoisin sekasortoista aikaa käytetyn hyväksi myös henkilökohtaisiin välien selvittelyihin.

Tällaista tapahtumaa jossa saman valtion asukkaat tappavat toisiaan on yleisesti pidetty julmimpana sotana. Näitä sotia tapahtuu vieläkin jatkuvasti. Sivistyneissä, teollistuneissa valtioissakin.

Pääsemmekö koskaan sisällissodista, maitten välisistä sodista puhumattakaan, on epätodennäköistä. Ihmisen viha on hirveätä. Vihan alku johtuu mitä erilaisimmista syistä. Jo pelkästään toisenlaiset tavat herättävät monissa vihaa.
Uskoisin mentävän kuitenkin suvaitsevaisempia aikoja kohti. Mitä enemmän olemme erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä sitä enemmän ymmärrämme muita. Ihon väristä ja kulttuuritaustasta huolimatta meille ovat tärkeitä samat asiat.

Tänään muistamme kuitenkin niitä jotka ovat taistelleet arvojensa puolesta. Kaikki kunnia heille.