Viime viikonloppuna rävähti otsikoihin jälleen kerran Turun Myllysilta. Rakentamisestaan asti on silta herättänyt keskustelua kestävyydestään. Kerran on jo aikaisemminkin painunut niin, että on pitänyt korjata. 

Varmaan painuminen johtuu maatukien periksi antamisesta. Se vaan tuntuu uskomattomalta, että jään paine olisi sen aiheuttanut. Mikäli jäillä on niin kovapaine, miten Aurajoen rannan muu kiveys säilyy ehjänä. Eihän niitä ole tehty läheskään niin vahvasti kuin maatukia. Lisäksi siltojen alla jää on yleensä tuntuvasti heikompaa kuin muualla. Kertokaa viisaat?

Toinen ihmetystäni herättänyt juttu on apulais kj. Jarkko Virtasen kertoma, että sillan korjaus tai uuden rakentaminen kestää runsaan vuoden. Eräs nopeuttava asia on, ettei se tarvitse lainkaan luottamuselinten käsittelyä. Sillan kunnostus arvioksi hän esittää 5-10 milj/€, mitä yleisesti pidetään liian pienenä. Voivatko Turun virkamiehet todella päättää näin suurista investoinneista. Meillä nousee haloo jo melkein viivottimien ostosta. 

Nyt sitten odotellaan ensi viikon loppupuolta. Silloin nykytiedoilla silta romahtaa. Silta vajoaa 1 mm/t. eli noin 2-3 sm vrk ja sillan on arvioitu kestävän vielä noin 20-30 sm vajoamisen. Mitä sitten ennen sitä tehdään. Proomujen ajo sillan alle tuntuu maallikolta hurjalta. Ellei tukeminen onnistu niin onko Aurajoessa proomujen ja betonin sekamelskainen pato kevätvirtauksen alkaessa. Leviääkö tämä ryjä sitten laajalle alueelle.  Onko sama homma edessä, jos Markus Selin räjäyttää sillan.

Maailmassa tehdään uskomattoman massiivisia töitä. Näitä on tullut kateltua Discovery kanavalta. Eiköhän muutaman viikon sisällä tiedetä mitä tehtiin ja tehdään.