Työpaikkakiusaaminen on viime vuosina ollut puhuttu juttu. Eikä syyttä. Tämä on monien ihmisten jokapäiväinen painajainen. Ilmeisesti sitä esiintyy lähes kaikilla työpaikoilla. Jotkut huomaavat sen, toiset ei. Toiset kieltävät olemassa olon omalla työpaikalla vaikka sitä ilmiselvästi tapahtuu. Yleensä kiusaajat tai heidän puoltajansa. Sanotaan, meillä on krouvia juttua ja huumoria. Yleensä se huumori kohdistuu aina samoihin henkilöihin ja he eivät varmasti koe sitä huumorina.

Meillä U:kissa sitä aletaan selvittämään nyt kaupungin työsuojeluorganisaatiossa ja ilmeisesti myös piirin työsuojeluviranomaiset saavat siitä ilmoituksen. Aina uuden valtuuston kokoonnuttua on ollut henkilöitä, jotka ovat tuoneet väriä kokouksiin eikä aina niin normaaliin kielenkäyttöön liittyvällä tavalla. Nyt tilanne on jatkunut ja paisunut ällistyttäviin mittoihin. Varmaan uusi media, blogi, on siihen osaltaan vaikuttanut. Nyt on nopea ja vapaa foorumi. Ei ole kukaan kelju ymmärtämätön toimittaja sensuroimassa.

Varsin ikävää on tämän kirjoittelun meneminen ala-arvoiseen ja jatkuvaan henkilökohtaiseen parjauksen. Ei voi välttyä ajatuksiin tulevan kuvan ajojahdista. Syytön en taida olla minäkään. Tosin ei nyt tule mieleen syyllistyneeni parjaukseen, ei ainakaan jatkuvaan. Tilan olen antanut monenlaisille mielipiteille niitä juurikaan poistamatta. Pyynnöstä sen olen oitis tehnyt. 

Kovaa kirjoittelua olen minäkin silloin tällöin harrastanut nyt esillä olevien Valkosen ja Aaltosen kanssa. Olen heidän kanssaan monesti erimieltä eikä meillä 3:lla ole tapana hyssytellä. Silti mielestäni meillä ovat korrektit välit. Harvoin kaupungilla tavataan ja tavattaessa en ole ainakaan huomannut kenenkään meistä tervehtivän vastentahtoisesti eikä mahdollinen keskustelu ole ollut riitelyä. Näin on hyvä ja uskoisin ainakin minun puoleltani näin jatkuvankin.

Nyt on kuitenkin kyse erilaisesta jutusta. Ikävää kaikkien kyseisten henkilöiden ja kaupunginkin kannalta. Ei ole helppoa olla aina silmätikkuna ja vieläpä kohtuuttomasti arvosteltuna.