Ei minulla mitään asiaa oikeasti ole kunhan nyt kirjoittelen uuden jutun. Edellisen jutun kommentteja joutuu selaamaan niin pitkään, että mikäli vielä kommentteja riittää niin pääsee vähemmällä selaamisella.

Selasin äsken uutisia ja siellä oli Kemikaali-Alin teloittaminen. Se toi mieleen, olin vuosi takaperin viikon verran tyksissä ja sinä aikana oli monta mielenkiintoista kämppäkaveria. Eräs oli kurdi, joka oli lähtenyt ajat sitten Kurdistanista. Hän kertoi asuneensa Kemikaali-Alin tuhoamassa kaupungissa ja onnekseen päässeen sieltä pois jo paljon ennen tapahtumaa. 

Hän oli kerran käynyt kotpuolessa lähtönsä jälkeen. Ei ollut hauskaa matkustamista. Esimerkiksi se kohtelu, joka häneen kohdistettiin Ankaran lentokentällä ei ollut ihmisarvoista. Myös oli kivaa keskustella ja saada kuvauksia kurdien arjesta. Valitettavasti hänellä oli virtsakiviä ja tuskat niin kovat, ettei hän kovin paljoa jaksanut keskustella.

Kyllä Suomi ja Turku on kansainvälinen paikka. Toinen entinen ulkomaalainen kämppäkaveri oli ranskalainen. Avioitunut aikoinaan Ranskassa töissä olleen suomalaisen kanssa. Vaimon työpaikan siirryttyä oli hänkin muuttanut Suomeen ja ollut Nesteellä töissä. Kertoi käyneensä muutaman kerran Ukissakin ja ihasteli hienoa kesäkaupunkia. Oli sitten vaikka vieraskoreutta niin kiva oli kuulla. On se sairaalaan joutuminen ikävää, mutta sielläkin on mahdollista tehdä elämänsä hiukka kivammaksi.