Perinteisesti Itsenäisyyspäivän juhlapuheissa puhutaan viimeisistä käymistämme sodista, Talvi- Jatko- ja Lapinsodasta. Olen aina odottanut teeman laajentamista. Mainitsemani sodat olivat tietenkin tärkeitä itsenäisyytemme säilyttämisessä, mutta miten meistä tuli itsenäinen kansa ja valtio? Mitä itsenäisyytemme on tänä päivänä, on myös varsin mielenkiintoinen ja erimielisyyttäkin aiheuttava kysymys.

Kansamme alusta olen kuullut tarinan jossa Janos, Jaan ja Jussi lähtivät hakemaan perheilleen parempia asuinsijoja. Janos jäi Unkariin, havaittuaan metsissä riittävän riistaa ja luonnon olevan hedelmällistä. Jaan jäi Viroon, todeten etten viitsi sen enempää parempaa hakea. Jussi perheineen se taivalsi yli meren tuulessa ja tuiskussa ja löysi luolan josta sai suojan ja ruokaakin löytyi. Hän jäi tänne. Jussista sitten polveudutaan me jotka aina menemme sisukkaasti tuulta ja vastoinkäymisiä vastaan. Kiitos Jussi ettet antanut periksi.

Täältä sitten saimme vähitellen asuinsijaa, lappalaisilta sitä saimme ja kansamme kasvoi vähitellen. Tuli Lallista alkaen sisukkaita periksi antamattomia kansamme merkkihenkilöitä. Vähitellen jäimme Ruotsin alamaiseksi. Olimme mahtavan Ruotsin valtion maakunta ja ruotsalaiset kävivät meitä hallitsemassa, verottamassa ja määräämässä nuoret miehet sotimaan ja hankkimaan Ruotsille rikkauksia.

Välillä kävivät venäläisetkin täällä ryöstöretkillä ja tappamassa ihmisiä. Vähitellen eläminen Venäjän kanssa rauhoittui. Alettiin käydä clearing-kauppaa. Laukkuryssät kiertelivät pitkin Suomen maakuntaa ilman viisumia. 1808 kuitenkin alettiin taas sotia ja vuoden 1809 keväällä nykyisen Suomen alue oli lähes kokonaan Venäjän hallussa.

Ruotsissa herättiin vasta tällöin ja lähetettiin maihinnousujoukkoja pitkin Suomen rannikkoa. Venäläiset olivat jo päässeet niin vahvoihin asemiin, ettei Ruotsi enää onnistunut valloittamaan menetettyjä alueita takaisin. Jossain päästiin maihin, mutta sisämaahan ei päästy etenemään. Minun kotinurkillani tapahtui maihinnousu kahdessa paikkaa. Lokalahden Varanpäässä, sieltä joukot etenivät Lokalaan eli Lokalahden kirkonkylään. Siellä oli ankaria taisteluja ja vielä tiedetään ainakin 2 joukkohautaa. Myös 2 muistomerkkiä on asetettu. Toinen vasta muutama vuosi sitten Kivistönmäen päälle. Tällä pienehköllä mäellä käytiin ratkaisevia taisteluja ja ruotsalaiset joutuivat perääntymään takaisin laivoilleen.

Kokonaisuudessaan sota päättyi loppuvuodesta 1809 Haminan rauhaan. Venäläiset olivat edenneet pohjoisessa jo pitkälle nykyisen Ruotsin suomalaisille meän kielen alueille. Ruotsi vaati rajan vetämistä Kajaanin korkeudelle, venäläiset vaativat kaikkia valtaamiaan alueita. Lopulta sopu saatiin aikaan vetämällä raja Tornionjokeen ja siinä länsiraja on siitä asti ollut.

Venäjän alaisuudessa oli monenlaisia vaiheita. Sortovuosia ja itsehallinnon kehittämistä. Vahvasti historioitsijat ovat sitä mieltä, että näinä satana vuonna luotiin pohja Suomen itsenäisyydelle. Virkamiehet olivat ruotsalaisia, Ruotsi oli ainoa virallinen kieli jne, Vähitellen suomalaisuus nosti päätään. Suomea alettiin puhua virkamiesten joukossakin. Suomalaisista alkoi kouliintua omaa virkamies joukkoa. 1860 saimme oman rahan, markan. Alettiin puhua meistä omana kansana ja itsenäisyyttä alettiin miettiä tosissaan.

Vuonna 1917 Venäjällä tapahtui vallankumous ja näissä melskeissä meille avautui tilaisuus julistautua itsenäiseksi. Kuten niin monissa maissa niin meilläkin itsenäisyys vaati omien heimolaisten verenvuodatusta. En ala tästä enempää puhumaan. Nämä ajat on nyttemmin tutkittu hyvin. Kirjoja ja tutkimuksia on saatavissa yllin kyllin. Näin ei ollut vielä minun nuoruudessani. Vuosi 1918 jätti kipeät haavat joiden umpeutuminen kesti kauan. Taisi olla Väinö Linnan ”Täällä Pojantähden alla” joka alkoi vapauttaa keskustelua ja absoluuttisen totuuden etsiminen saattoi alkaa.

Vielä -30 lukukin oli vaikeata aikaa ihmisten oikeuksien kannalta ja tässä tilanteessa jouduimme sotaan Neuvostoliiton kanssa. Talvisota ja jatkosota olivat omiaan yhdistämään kansaa. Lapinsota jonka kävimme näiden sotien jälkeen Saksaa vastaan, on jäänyt vähälle huomiolle. Sodissa onnistuimme säilyttämään itsenäisyytemme. Taisimme olla ainoa Neuvostoliiton rajanaapuri joka siinä onnistui. Sodat olivat tärkeä virstanpylväs itsenäisyytemme taipaleella. Ne ovatkin olleet siitä asti lähes ainoa puheenaihe itsenäisyyspäivänä. Vähääkään aliarvioimatta sotien merkitystä ja silloisen kansan kärsimystä, vahvuutta ja sankarillisuutta, minusta voisimme jo hieman avartaa keskustelua.

Sotien jälkeen rakensimme uuden Suomen. Poliittinen vastakkainasettelu on lientynyt viime vuosiin asti. Minä ainakin uskon ihmisten sopuisuuteen. Välillä aina tulee ilmiöitä jolloin ei erilaista ihmistä hyväksytä tai oma näkemys ymmärretään ainoaksi oikeaksi. Nämä ilmiöt ovat mielestäni ohimeneviä ja perustuvat ihmisessä olevaan uuden pelkoon. Vanhat tutut naamat ympärillä ja sama asuinympäristö luovat turvallisuuden tunnetta. Häiriöt pitää poistaa, jotkut ovat valmiita jopa väkivaltaan.

1900-luvun lopulla itsenäisyyteen tuli uusia elementtejä. Maailma supistui. Tiedonvälitys käy sekunneissa ja tunneissa voi vaihtaa fyysisesti vaikka maanosaa. Alettiin muodostaa kaupallisesti ja poliittisesti maiden välisiä yhteenliittymiä. Sotilaallisia oli ollut jo aikaisemmin. Nämä yhteenliittymät veivät ainakin minusta elementtejä jotka aiemmin olivat itsenäisen valtion tunnusmerkkejä.

Itsenäinen lainsäädäntö, oma raha jne eivät ole enää itsenäisen maan tunnusmerkkejä. Jopa oman maan lipun yläpuolelle on tullut yhteisön lippu. Olemmeko itsenäinen kansa? En ota näihin juttuihin mitään jyrkkää kantaa. Jokainen saa ajatella niin kuin haluaa. Itsenäisyyspäivän keskusteluun kuitenkin kuuluu mitkä ovat meidän nykyisen itsenäisyytemme peruskiviä.

Kuntapolitiikassa mukana olevana voinen sanoa pari sanaa Pyhämaastakin. Pyhämaa on ollut poliittisen keskustelun keskiössä muutaman vuoden Tontonmäen talojen takia. Olen ollut muutaman kuukauden taloyhtiön hallituksessa joten viime aikojen tapahtumat ovat varsin tutut. Talot olivat kauan myymättä ja tuossa syys- lokakuun vaihteessa järjestimme huutokaupan. Talot menivät kaupaksi, mutta takkiin tuli rumasti. Yhtiö oli pantannut talot lainojensa takaajalle, kaupungille. Saimme muutama viikko sitten pantit purettua ja byrokratian muutenkin siihen kuntoon, että päästiin tekemään kauppakirjoja. 5 tehtiin nopeaan tahtiin kuudes viime viikolla ja viimeinen tehdään tai on tehty näinä aikoina. Ostajan vakinaisessa asunnossa oli putkiremontti ja hän oli sitä paossa etelässä. Viime viikolla hänen piti tulla takaisin ja sitä kautta saada kaikki kauppakirjat tehtyä. Yhtiön purku ja maksamatta jääneet lainat pitää vielä selvittää.

Nyt pyhämaalaisia huolettaa koulun muuttaminen 3 opettajaisesta 2 opettajaiseksi. Kaupungilla on määrätyt kriteerit opettajien lukumäärän suhteen ja Pyhämaan koulun osalta kriteeri on täyttymässä. 3:sta opettajasta 2:een siirtyminen on varsin merkittävä heikennys opetukseen. 2 opettajaisessa koulussa toisella opettajalla on 4 luokkaa opetettavanaan. Olen varoittava esimerkki siitä mitä tällaisesta opetuksesta seuraa. Olen käynyt kouluni Lokalahden Pinipajulla, jo suljetussa koulussa, siellä oli niin vähän oppilaita, että opettajia oli vain 2. Ei 2 opettajainen koulu ole maailman loppu. Ei pikkulapsien tarvitse lähteä pitkän matkan taakse. En ole kannattamassa Pyhämaan koulun opettajien vähentämistä.

Tosin odottaisin enemmän yhtenäisyyttä sivukylien luottamusmiehiltä. Lopetetulle Pinipajun koululle ei löytynyt aikanaan ostajaa ja se myytiin käytännössä ilmaiseksi kylätoimikunnalle. Kylä on pitänyt koulua kunnossa taloudellisilla uhrauksilla ja talkootyöllä. Nyt alakoululle löytyi ostaja. Yläkoulu missä kylätoimikunta on toiminut, olisi jäänyt edelleen kylälle. Aikanaan kauppakirjaan merkittiin kaupungille veeto-oikeus 10 vuodeksi. Kaupasta oli kulunut 8,5 vuotta, joten piti valtuustolta saada lupa myyntiin. Sitä ei tullut. Päätös oli katkera pala kylälle niin kuin minullekin. Erityisesti harmitti eräiden sivukylien luottamusmiesten äänestäminen vastaan. Jopa eräs Pinipajulla asuva valtuutettu teki näin. Puolueiden kellokkaiden sanelu menee oman ajattelun edelle. Tämän päätöksen seurauksena kylätoimikunta joutuu edelleen sinnittelemään suurten kulujen kanssa. Näitä ovat johtokunnan jäsenet maksaneet jopa omasta pussistaan.

No, ei puhuta tänään ikävistä asioista. Ympärillämme on kaunis luonto ja pyhämaalaisten rakentama kulttuurimaisema. Täällä on hyvä elää ja kasvattaa lapset kovaan maailmaan. Iloitkaamme itsenäisyydestämme. Vapaudesta puhua ja matkustaa minne haluamme. Kiitos