Kevääseen on vielä pitkä aika, päivät pitenee jo hurjaa vauhtia. On aika suunnitella ensi kesän tekemisiään. Täällä maalla se on pitkälti rakennusten ja ympäristön kohentelua. Kyllä jossain reissussa tai reissuissakin pitäisi käydä.

Asun entisellä pientilalla ja siellähän niitä rakennuksia riittää. Joskus rakennettiin kaikkiin tarpeisiin uusi rakennus. Eikä niitä oikein raatsi hävittää eikä ne sitäpaitsi käyttämättäkään ole. Pari rakennusta olen purkanut ja rakentanut yhden lisää. Tosin kokonaan muuhun tarkoitukseen kuin purettu. Olen jo ajat sitten huomannut asunnossa olevan kohdan josta karkaa lämpöä. Se oli jo viime kesän korjauslistalla. Jostain syystä jäi tekemättä. Nyt se on listan ykkönen. Ulko-ovenkin taidan vaihtaa. Ei se huono eikä vanha ole, mutta katsellessa uusien ovien esitteissä lämmöneristyskykyjä niin halut on hirmuiset. Ei ne oven tiivisteet kyllä enää hyviäkään ole. Mitään muuta suurempaa ei nyt mielessä ole. Pensselin heilutusta on aina ja jotain pientä vasaroimistakin.

Vaimo on innokas tuhertamaan kukkien parissa. Jotain pientä askarrusta siitä heruu minullekin. Keväällä kyllä aina kuulee kunniansa. Lumitöissä on kaikki sotkettu, traktorillakin. Niin kai sitten. Hänellä hommat onkin jo alkamassa. Meillä ostetaan taimia vähän. Talvella siemenistä aloitetaan. Minullakin on tapana ulkomailla poiketa puutarhakauppaan ja katsoa onko erinnäköisiä siemeniä ja sipuleita. Viime kesän Bosnian reissulla kävi niin, että sain siemenet ilmaiseksi. Kauppias sanoi niiden olevan niin halpoja ettei hän veloita mitään. Yritin tyrkyttää enemmänkin, ei kelvannut. Näin muualla. 

Mitään matka suunnitelmaa ei toistaiseksi ole. En tykkää mistään löhölomista. Odotan Kemiran eläkeläisten ja muidenkin yhdistysten ensi kesän suunnitelmia. Pidän reissaamisesta tutuissa porukoissa ja tutustumisesta erilaisiin nähtävyyksiin. Näillä on usein sellaisia käyntejä ja muita yksityiskohtia joita ei normaaleissa seuramatkoissa ole. Tule kevät.