Olen lukenut 2 kirjaa Ikeasta. Ei niitä enempää taida ollakkaan. Ikea tarina oli lähinnä Ingvar Kampradin teettämä Ikean historia. Jokin aika sitten ilmestyi parikymmentä vuotta Ikean johtopaikoilla vaikuttaneen Johan Stenebon "Totuus Ikeasta". Sitä on julkisuudessa arvosteltu skandaalin omaisena hyökkäyksenä Ikeaa vastaan. Luettuani kirjan minun vaikeata sitä sellaisena pitää. Pitäisin sitä aika selkeänä analyysina Ikeasta. Aina pitää kuitenkin pitää mielessä, että se on kuitenkin vain yhden ihmisen näkemys.

Missään vaiheessa Stenebo ei aseta kyseenalaiseksi Kampradin erinomaisia kykyjä bisneksen teossa. Hän kyllä kertoo myös Kampradin heikkouksista. Niitä taatusti on nerokkaimmallakin nerolla.

Kirja kertoo myös miten loppuunharkittua kaikki Ikeassa on. Asiakkaan kulku kaupan läpi ja miten voidaan vaikuttaa parhaiten hänen ostoskäyttäytymiseensä. Ei tule kaupassa ajatelleeksi millaisen manipulaation kohteena on. Tähän sopii Stenebon arvio Kampradista. "IK on sosiaalinen, kommunikatiivinen ja verbaalinen ilmiö, jota ei voi yliarvioida. Hän ei lipsauta sanaakaan tai näytä ilmettäkään, jonka takana ei olisi harkittu päämäärä. Jokainen kysymys, jokainen vetoomus, jokainen kehotus ja jokainen huomautus on täysin tietoista toimintaa, jolla on selvä tavoite. Jotkut ehkä kutsuvat sitä manipuloinniksi".

Stenebo kertoo myös miten julkisuudessa olevat tiedot mm. IK:n saituudesta, alkoholismista, lukihäiriöstä jne. eivät ole hänen luonteenpiirteitään vaan näillä on harkittu tavoite.  Natsi IK pitää paikkansa.

Ikean päätöksen tekotavasta jokainen organisaatio voisi ottaa oppia. Ennen päättämistä kaikki vaihtoehdot käydään läpi, käytetään asiantuntijoita ja lopulta päätös tehdään yhteisymmärryksessä. Näin päätöksen toteuttaminen, vaikein osuus jokaisessa organisaatiossa, sujuu nopeasti ja tehokkaasti. Miten ihmeessä tämä saataisiin kaupungin organisaatioon? Meillähän tällä vaalikaudella taistelu päätöstä vastaan on alkanut päätöksenteon jälkeen.

Ikea on Stenebon mukaan GM:n rinnalla maailman suurin yritys ja IK maailman rikkain mies. Ikeassa on 150 000 työntekijää. IK kertoo, ettei hän saa Ikeasta mitään. Hän on vaatimaton vähään tyytyvä mies. Ikean omistus on monimutkainen. Sitä ei voi selvittää. Stenebon mukaan IK:n omaisuus on 250 mrd. Rahayksikköä hän ei kerro tai olisiko kääntäjä unohtanut pois.

IK on nyt 83-vuotias. Kuoleman pelko ja Ikean tulevaisuus ahdistavat häntä kovin. Hänellä on kolme poikaa ja vanhimman hän on valinnut seuraajakseen. Stenebon mukaan hän tietää itsekkin ettei pojista ole uudeksi kuninkaaksi. Ikean kehitys on pysähtynyt. Viimeisen 10 vuoden kuluessa ei ole tapahtunut mitään uutta. Se ei tiedä hyvää. Yhtiö kyllä laajentuu, uusia myymälöitä rakennetaan. Samalla se byrokratisoituu ja ideoiden läpi vienti tulee mahdottomaksi.

Valtava on Ingvar Kampradin elämäntyö ollut, tulee sen sitten käymään miten tahansa.