Ikäväkseni minun on tunnustettava, etten ole oikea henkilö puhumaan tästä aiheesta, tässä paikassa. Perusteluni on se, että olen koko elämäni ajan asettunut puolustamaan heikompaa ja köyhempää ihmistä, enkä niin muodoin pysty asettumaan puolueettomasti mykyisin olevan historiankirjoituksen taakse. Se on eräiltä osin vääristelty ja salaileva.

Kerron kuitenkin oman mielipiteeni tukeutuen useiden tutkijoiden kuten Pekkalainen, Jyränki ja Korjus mielipiteisiin. Lähes sata vuotta ei ole riittänyt tosiasioiden tunnustamiseen. Edelleen on voimassa virallinen tieto punaisesta terrorista ja teloitussyynä avunanto valtiopetokseen, vaikka aivan tähän vuoteen asti on ilmestynyt tutkimuksia ja kirjoja valkoisesta terrorista, tutkimatta teloitetuista, kansannousun jälkeisestä koston aallosta, joka vei yli 10 000 työtätekevää hautaan.

Sodan historia on aina voittajan kirjoittama eikä välttämättä lähelläkään totuutta, niin myös kansalaissodan. Siinä historiassa ei ollenkaan oteta huomioon huomioon kansalaissotaan johtaneita syitä ja sitä orjuudelta vivahtavaa elämäntilannetta, joka vallitsi työväestön keskuudessa ennen vuotta 1918. Sieltä vuosikymmeniä jatkuneesta valkoisesta terrorista löytyvät syyt kansannousuun ja sieltä löytyvät myös hirveimmät ylilyönnit sodan jälkeisistä kidutuksista ja mestauksista.

Eihän hyvin kohdeltu tyytyväinen työntekijä lähde kansannousuun oli hän sitten maatyöläinen tai tehdasahertaja. Vain raju tyytymättömyys ja sorto johtaa kansannousuun ja siksi katson omistavan luokan, valkoisen Suomen olleen lähes ainoan syyllisen kansalaissotaan. Kamelin selkä katkesi v. 1918. Työväestö oli paremman elämän toivossa valmis uhraamaan jopa henkensä. Agitaattoreita ja vallankumouksellisia oli sittenkin vain pieni vähemmistö punaisten joukossa ja jos tosiasiat tunnustetaan, heidänkin toiminnalleen löytyvät syyt edellä mainitusta terrorista.

Koska lupasin kertoa oman mielipiteeni , kerron asiaan liittyvän tositarinan omasta suvustani. Isoisäni vietiin koston kahinoissa talvipakkaseen alusvaatteissaan. Pyyntöön ottaa mukaan ulkovaatteet, vastattiin ”Siellä mihin sinut viedään ei tarvita vaatteita.” Muilutuksesta vapautettuna joskus paljon myöhemmin hän kuoli reissussa saamaansa keuhkotautiin vieden mukanaan 3 vuotiaan tyttärensä. Kutsuttiinko heitäkin roskaväeksi, mikä oli yleinen nimitys.

Olen usein jälkeenpäin miettinyt kumpaan ryhmään Arttur ja Annikki laskettiin: punaisiin terroristeihin vai valtiopetollisiin. Molemmat syytteet ovat koko kylänkin mielestä täysin typeriä ja osaltaan osoittavat valkoisen terrorin mahdin ja julmuuden ja yleisyyden. Edelliset mestaukset oli Suomessa toimeenpantu v. 1826.

Toivon, että 100v. riittäisi salailun ja vääristelyn iäksi ja että kansalaissodan historia viimeinkin kirjoitettaisiin uusiksi, todellisuuteen perustuvaksi vai onko edelleen osa-alueita jotka pitäisi jättää tutkimatta ja myyttejä, joihin ei saa kajota. Tieto on jo olemassa, surutyö on kuitenkin kesken. Se ei tule loppumaan ennen kuin totuus julkistetaan ilman mitään katkeruutta , kaunaa tai koston kierrettä.

Lainaan tähän erään vangin kirjeestä 12.6.1918 Lappeenrannan vankileiriltä loppulauseen: Jospa maailmasta löytyisi ihminen jolla olisi rohkeutta paljastaa kaikki se mitä nykyisin pidetään salassa. Teos paljastuksista olisi hirveän  masentavaa sivistyneelle” osalle Suomen kansaa.”

Hyvät toverit  siellä jossain , Teidän uhrauksenne sai aikaan sen, että meillä on ihmisarvoinen elämä.