Nyt vapunpäivä on tullut iltaansa. Tuli kaunis ilmakin vaikka aamu näytti ankealta. Vappuheita on pidetty. Jotenkin on tuntunut vaisulta vai eikö enää jaksa innostua. Aiheita kyllä olisi riittämiin. Esim. ay-toiminnassa on tapahtunut aikamoisia muutoksia. Molemmin puolin niin työnantaja kuin työntekijä puolella.

Satama lakossa huomiota herätti ihmisten hillitön into rikkuruuteen. Internetissä koottiin rikkureita ja halukkaita riitti. Tiedä sitten minkä verran näitä käytettiin. Lakon jälkeen eräissä satamissa näytettiin miten rikkureihin suhtaudutaan. Mikäli satamien vakinaisia työntekijöitä oli rikkureina niin tulevat kauan muistamaan mitä tuli tehtyä, mikäli vielä entisissä töissä ovat.

Elintarvikkeen palkkaneuvotteluissa näyttää työnantajilla olevan pallo pahasti hukassa. Julistettiin sulku , kaikki eivät osallistuneet ja osallistuneet kiukuttelivat. Työnantaja joutuikin perumaan sulun vuorokauden jälkeen. Sulkuun osallistuneetkin rikkoivat Suomen perustuslakia, ainakin työoikeuden professori Kari-Pekka Tiitisen mukaan. Töihin päästettiin ainoastaan ay-liikkeeseen kuulumattomat. Tämä rikkoo ao. professorin mukaan perustuslaissa olevaa vapaata oikeutta kuulua erilaisiin järjestöihin. 

Tällaista kaikkea nykypäivänä tapahtuu. Haetaan ilmeisesti rajoja, pitkään jatkuneen lähes lakottoman kauden jälkeen. Ylemmät toimihenkilöt ja toimihenkilöt ovat lakkoilleet viime vuosinakin, mutta työntekijä liitot ovat asiat sopineet. Nyt ainakin minusta hieman yllättäen sopimusten teko on ollut vaikeata. Vanhastaan muistan työnantajat aika lyhyt muistisiksi. Unohdetaan helposti mitä seuraa, kun käyttäydytään piittaamattomasti ja ylimielisesti neuvotteluissa. Asiat pitää sopia yhteisesti ei asioista muuten mitään tule. Tämä sopii kaikille elämänaloille. Naapurisovusta lähtien.