Joulu lukemisenani oli "Kirottu kaivos". Talvivaaran historia. Kaikkeen lukemaan pitää suhtautua varauksella. Sisältöön vaikuttaa kirjoittajan näkemys. Harvoin kuitenkaan näkemys vaikuttaa niin vahvasti kuin tässä. Kirjoittaja Marko Erola on taatusti Pekka Perä fani.Kirja sisältää niin suuria väärin muistamisia, että se vie maun lukemisesta.'

Pekka Perä toimi Outokummun kaivosinsinöörinä.2001 Outokumpu ilmoitti myyvänsä kaivokset. Perä alkoi mietiskellä nikkeliä. Outokummulla oli varaus Talvivaaran esiintymään. Outokumpu ei ollut innostunut nikkelin hyödyntämisestä sillä malmin pitoisuus oli keskim. vain 0,23%. Tavallisesti hyödynnettävien malmien pitoisuus on moninkertainen. Lisäksi sitä ei saanut hyödynnettyä normaalilla vaahdotusrikastuksella. Outokumpu oli tutkinut biokasaliuotusta

Tässä menetelmässä malmi murskataan hienoksi. Murskeen hapettuessa murskeen metallipitoisuus kasvaa. Prosessia voidaan parantaa kastelemalla kasaa joilloin murske happamoituu ja bakteerit alkavat osallistua liuotukseen. Prosessia voidaan nopeuttaa kastelemalla jatkuvasti, lisäämällä veteen rikkihappoa ja puhaltamalla kasaan ilmaa. Menetelmän varsinainen tutkija ja kehittäjä oli Marja Riekkola-Vanhanen.

Perä osti Talvivaaran valtauksen ja Riekkola-Vanhasen tutkimuksen Outokummulta 2004 hintaan 1€. Ekaksi Perä palkkasi Riekkola-Vanhasen ja paljon muita kaivostuntijoita. Projektin rahoitti aluksi Tekes. Kokeet menivät hyvin. Alkoi rahoituksen ja lupien hakemien. Talvivaara osti 5500 ha. maata. Rahoitusta alkoi järjestyä. Perä on varmaan hyvin karismaattinen tyyppi. Talvivaara sai lainaa yli 300 milj/$ ja listautui Lontoon pörssiin. Pörssistä tuli yli 300 milj/€, Tästä Perän omistukseen tuli 150 milj/€. Siitä osan Perä käytti ostamalla mökin Westendistä n. 4 milj/€.

2008 sitten aloitettiin louhinnalla. Kuten kaikissa hankkeissa tämäkin tökki alusta asti. Sandvikenin toimittama murskain ei oikein toiminut eikä myöskään liuotuskasa. Tehdas toimitti ensimmäisen erän nikkeliä alkuvuodesta 2009. Venäläinen Norilsk Nickel oli tehnyt sopimuksen kaiken nikkelin ostosta. Helsingin pörssiin listauduttiin toukokuussa 2009. Vähän jälkeen pidettiin tehtaan avajaiset. Talvivaaralla oli velkaa 880 milj/€.

Sitten alkoivat tuotanto ongelmien lisäksi ympäristö ongelmat. Haju ja vesipäästöt. En ole asiantuntija, mutta pitää ihmetellä Talvivaaran lähes olemattomien suunnitelmien hyväksymistä viranomaisilta. Suunnitelmissa ei ollut huomioitu vaaralta tulevaa lumiensulamisvesiä eikä riittävästi sateita. Tehdas tuotti ylipääsemättömän määrän vesiä. Jauhettu malmi ajettiin kahteen 2,4 km pitkään ja 0,8 km. leveään kasaan joihin suihkutettiin suuria määriä vettä ja veden haihtumisen piti olla suurta. Sulamisvedet ja sateet pääsivät kasaan eikä litimärkä kasa haihduttanutkaan arvioituja määriä. Altaat oli mitoitettu pieneksi. Järkyttävää oli altaan pohjalle levitetty 1,5 mm. paksuinen muovi eikä mitään tämän päälle. Se olisi pitänyt kattaa kivipölyllä murskeella ja asfaltilla. Muovi rikkoontui jopa mm. altaaseen pudonneesta uppopumpusta ja louhoksen räjäytyksistä lentäneet kivet tekivät lukemattomia reikiä!!!

Tästä se taistelu sitten alkoi vesimäärä kasvoi, patoja korotettiin ja viimein kaivoskin täytettiin joten enää ei tullut raaka-ainettakaan. Pörssislangilla "putoava puukko" alkoi toimia. Yhtiön osakkeen arvo laskee vauhdilla, kurssin ollessa alamaissa piensijoittavat ajattelevat, nyt ei ole muuta suuntaa kuin ylöspäin ja sijoittavat rahojaan kunnes puukko putoaa pohjan läpi ja homma on valmis. Isot sijoittajat eivät tällaiseen lähde. Firma tutkitaan ja sen mukaan tehdään päätökset. Ihmettelin miten Ilmarinen myi eräässä vaiheessa osakkeensa ja kuittasi 300 milj/€ tappiot. Myöhemmässä vaiheessa olisi tullut vielä satoja miljoonia lisää. Missään vaiheessa Talvivaara ei ollut kannattava, suunnitelmat ja rakentaminen tehtiin hätäisesti. Lehtien suitsutukseen perustuen osakkeita ostettiin suorastaan paniikissa ja kurssi nousi. Sitten romahti.

Mikä on Talvivaaran tulevaisuus? Mielestäni ovat kaikki mahdollisuudet olemassa yhtiön nousuun jaloilleen. Suurempi varmuus ennusteen toteutumiseen olisi, jos voisi paikan päällä tutustua tilanteeseeseen, maalaisjärjellä. Pohjaa luovat saneeraus, vanhat velat häviävät lähes kokonaan. Uutta velkaa pitää tehdä ja saada. Vesitase pitää saada kuntoon sitovasti pitkälle tulevaisuuteen. Nikkelin hinta on tärkeä, mutta vesi ratkaisee Talvivaaran tulevaisuuden.

Siihen on tulossa parannusta. Talvivaaran lähijärvet olivat liian pieniä Talvivaaran ns. puhtaille vesille. Valmistumassa on 26 km. pitkä putki Oulunjärven vesistöön. Sitä kautta saadaan miljoonia kuutioita vuodessa helpotettua tilannetta. Vaaralta valuvien sulamisvesien pääsyn tehdasalueelle luulisi olevan helppoa estää. Biomurskekasojen saaminen toimimaan haihduttaa myös vesiä miljoonia kuutioita vuodessa ja on tuotannon kannalta välttämätöntä. Uusien saostusaltaiden tulee olla pitäviä, kunnolla tehtyjä. Muovikalvo ei riitä . Pohjat ja seinämät pitää tehdä kivestä, tämän päälle sitten moreenia, kivipölyä, mursketta, pitävää kangasta ja asfalttia.

Näiden toimien jälkeen tehtaan toiminta kannattavaksi ja sitten korjaamaan tuloilla jäljet. Kemian teollisuuden pitää tulla toimeen ympäristönsä kanssa, niin ihmisten kuin luonnonkin. Mitään muuta mahdollisuutta ei ole.