Fb:ssä kirjoitettiin miten lannoitteen hinnat on nousseet Yaran aikana Euroopan korkeimmiksi. Kirjoitin aikoinani estäneeni Kemiran myynnin ruotsalaiselle sijoitusyhtiö Industri Kapitalille. Se on pitkä tarina lyhyesti kerrottunakin joten lupasin kirjoittaa sen tänne.

Elettiin vuoden 2001 elokuuta ollessani kotona pekkaspäivällä, uutisissa kerrottiin Kemira myytävän. Lähdin heti töihin ottamaan taustasta selvää. Lehdistä ja radiosta soiteltiin kommenttia. En pystynyt vähillä tiedoillani paljoakaan kommentoimaan. Vähitellen alkoi homma avautumaan. Selvisi ostajan olevan ruotsalainen sijoitusrahasto Industri Kapital  johon pankit ja yritykset sijoittivat rahojaan. En muista enää pienintä sijoitusta joka vastaanotettiin, miljoonia se oli. Suomen toiminnan johtaja oli Konecranesin tj. Stig Gustavsson.

Meillä oli Kemiran plm miesten kokous jossa otin esille päivän lakon jotta saamme mielipiteemme julkisuuteen. En saanut paljoa kannatusta. Kokouksen jälkeen Harjavallan plm Kauppinen tuli puhumaan ettei tätä jätetä tähän. Haimme Siilinjärjen plm:n Riekkisen porukkaan ja päätimme ettei asiaa jätetä. Sovimme näiden tehtaiden menevän lakkoon ja lakko päivän olevan sen, kun esitys annetaan eduskunnalle.. Otin yhteyden Kemianliiton lehden päätoimittajaan jolle kerroin asiani. Hän lupasi tiedottaa medialle tapahtumasta. Lakkoa edeltävänä iltana alkoi kotona puhelin soida, tv ja lehdet halusivat haastatteluja. Sovin haastattelut seuraavaksi aamuksi. Illalla soitti myös Kemiran henkilöstöpäällikkö joka oli jostain kuullut asiasta ja halusi mukaan haastatteluun. Menin aamulla ajoissa portille. Kerroin toimittajille henkilöstöpäällikön haluavan mukaan. mutta tämän olevan henkilöstön juttu niin sopiiko, että haastattelut tehdään portin ulkopuolella minkä jälkeen mennään tehtaalle kuvaamaan.Näin tehtiin ja portin sisäpuolelta soitin päällikölle toimittajien tulleen tehtaan sisäpuolelle, mutta haastattelut tehtiin jo. Hän ei tullut mukaan. Haastattellu oli kaikilla tv kanavilla eka uutinen ja lehdissä oli näkyvät haastattelut. Saimme asiamme julkiseksi.

Aloin saada tietoja monilta tahoilta. Mietin, että nämä tiedot pitää saada kansanedustajille sillä he tulevat asian päättämään. Tein ison työn lähettämällä jutun kaikille, 200:n osoitteen kirjoittaminen oli iso homma. Jonkun ajan kuluttua oli taas tiedotettavaa. Tein jakelulistan ja päätin tiedottaa asiasta joka maanantai. Vähitellen selkesi IK:n paloittevan Kemiran ja myyvän palat. Lannoitteiden ei ajateltu menevän kaupaksi. Ne ajateltiin fuusioida IK:n omistamaan Dyneaan ja sitten päästävän eroon molemmista.

Sain paljon apua tietojen hankkimisessa Reaktion päätoimittaja Tuomo Liljalta ja määräaikaiselta toimitsija Veijo Laitiselta. He mm. selvittivät New Yorkin pörssistä Dynean taloudellisen tilanteen ja sen jälkeen siitä analyysin eräältä huippu tilitoimistolats. Liiton pj:lta Timo Vallitulta ei herunnut mitään apua. Hän sanoi tällaista tapahtuvan jatkuvasti, unohda koko juttu. En unohtanut vaan jatkoin päättäjien painostusta. Silloinen talousministeri Sinikka Mönkäre kutsui minut luokseen aamukahville. Ilmoitin etten lähde näin hyödyttömälle reissulle sillä me kumpikaan emme tule mielipidettä muuttammaan.

Minut kutsuttiin eräiden Kemiran johtajien kanssa eduskuntaan talousvaliokunnan kuultaviksi. Kysyin etukäteen vk:n jäsen Mikko Immoselta mitä siellä tapahtuu. Hän sanoi minun pitää tehdä etukäteen n. 2: nelosen kokoista kirjallista esitystä ja ottavan siitä n. 20 kopiota. Johtajan sihteeri kirjoitti sen puhtaaksi, siitä tuli hieno. Odotellessamme sisäänpääsyä vk:n, sihteeri tuli pyytämään kirjallisia esityksiä. Olin ainoa jolla sellainen oli. Sisällä saimme käyttää kaikki puheenvuoron. Sen jälkeen jäsenet saivat esittää kysymyksiä. Olin ainoa jolle niitä tehtiin. Valiokunnan sihteeri tuli vieläpä kysymään minulta kahden kesken tarkennuksia.Vk:n jäsen Kalervo Kummola kehoitti minua kaatamaan Ukin tuulimyllyt.

Paljon tapahtui. Niistä on jäänyt mieleen Kemiran johtoryhmän kokous johon ostajan ajatuksia tuli kertomaan IK:n vara toimitusjohtaja Michael Rosenlew. Hänen tullessa sisälle tuli mieleen mafia. 4 tiukkailmeistä mustissa puvuissa olevaa herraa seurueessa. Johtoryhma käyttäytyi lipevästi. Esitin mielestäni tiukkoja kysymyksi, kaikkiin Rosenlew vastasi liioitellun ystävällisti, sanaakaan kysymyksistäni hän ei kyseen alaistanut.

Soitin Immoselle ja kysyin mitä voin vielä tehdä? Hän kertoi lähes kaikkien vk:n jäsenten olevan myynnin kannallla ja kehoitti minua soittamaan kaikille henkilökohtaisesti. Näin tein, sekin oli iso prosessi. Kiireisiä kd. ei saanut millään puhelimeen. Sitten kun sai niin en päässyt paljoa asiaani kertomaan. Kaikilla oli niin paljon kerrottavaa, että asiani esittäminen oli vaikeaa. Ystävällisesti ja asiallisesti muuten suhtauduttiin.

Koitti päivä jolloin vk antoi lausuntonsa myynnistä. 12 vastusti ja 3 kannatti. Sanoin TS:lle demokratian voittaneen. TS uutisoi korporaation voittaneen. Hyvin TS kuitenkin minut huomioi taistelun aikana. Minusta tehtiin iso kuvallinen juttu, pyydettiin kirjoittamaan "Viikon kirjoittajavieras" palstalle jne. Kampanjani kerrottiin olleen eka sähköpostikampanja. Kemianliitto järjesti peijaiset johon kutsuttiin kaikki keskeisesti mukana olleet. Kysyin henkilöstöpäälliköltä maksaako Kemira hotellin sillä juhlat on illalla. Mene sinne vaan kaikki maksetaan, oli vastaus. Tuli sellaine olo, että Kemiran johtokin oli huojentunut ratkaisusta. Juhlat oli Helsingin WTC:ssä. Mennessäni sinne ulko-ovella oli tupakalla Stig Gustavsson. Teki mieli sanoa jotain ilkeää, onneksi olen herrasmies. Tiloissa pidimme puheita, söimme ja pöydät oli täynnä Kossu pulloja. Tunsin olevani merkittävä henkilö ja minulta odotettiin monta asiaa selventävää puheenvuoroa. Tilaisuudessa ei niin paljoa juotu ja huomasin liiton pj:n keräävän juomatta jääneet pullot laukkuunsa pois lähtiessään. Vähän huonon palkan lisää. Seuraavissa eduskuntavaaleissa Vallittu esiintyi Timo Kallin kanssa yhteisissä mainoksissa joissa kerskui heidän kaataneen Kemiran myynnin.