Poliittisesti kesäloma kautta ei tänä kesänä ole. Kreikka on kuuma peruna. Mediassa ja keskusteluissa siitä liikkuu tuhat ja yksi tarinaa. Keskusteluissa ja osin mediassakin on päällimmäisenä tuohtumus erilaisista Kreikasta liikkuvista jutuissa.. Kerrotaan siellä tapahtuneen sitä ja tätä. Harvoin jutut täysin tyhjästä syntyvät. Harvoin niissä kerrotaan koko totuus.

Toisaalta mikä merkitys on aiemmin tapahtuneilla? Nyt on tosiasia tavallisen kreikkalaisen olevan tosi lirissä. Mitkä ovat ulospääsytiet? Niitä ei keskusteluissa pohdita. Minua ne kyllä ajatteluttavat. Nyt ajattelu supistui Kreikan parlamentin hyväksyessä neuvottelutuloksen. Jatkoneuvottelut ovat vielä vaikeita. Jokaiselle pitäisi olla selvää ettei Kreikka veloistaan suoriudu. Nyt annetaan vielä yli 80 mrd lisää.

Minusta on selvää ettei tässä ole mahdollisuutta kuin antaa lainoille jopa 30 vuodesta puhuttu lyhennysvapaa ja toivoa Kreikan pääsevän sinä aikana jaloilleen ja alkavan normaalin menettelyn lainojen kanssa. Minkälainen on maailma silloin, emme pysty lainkaan arvaamaan. Miettiessämme minkälaista oli 1985 ja siirtäessämme tämän kehityksen vuoteen 2045 niin muutokset maiden rajoissa, tuotannossa ja taloudessa ovat valtavat. Toisaalta kuka tietää meidän edelleen kehittyvän? Voimme myös joutua  koko maailma pahempaan kurimukseen kuin Kreikka on nyt.

Jopa IMF on alkanut puhua lainojen anteeksiannosta. Se olisi tapa jolla tilanne olisi tämän päivän ihmisten hallinnassa. Hyödyttäisikö tämä sitten jotain? Ei kukaan voi tietää. Selvää on mielestäni se, että tämänkin koko luokan asia ratkaistaan tunteella. Kellään ei ole malttia tosissaan miettiä mikä olisi paras ratkaisu. Näin se vaan on.