Eilen oli Tampereen Yliopiston dosentti Matti Rimpelä alustamassa otsikon aiheesta. Hyvä alustus kuten matkasaarnaajan pitääkin osata pitää. Varsinaista uutta ei tullut. Hän tähdensi kovin ennaltaehkäisevän työn merkitystä ja sen halpuutta pitemmän päälle. Tätä meilläkin on hoettu pitkään, mutta talousarviossa ei anneta rahaa eikä edellytyksiä toteutukseen. Varmemmaksi vakuudeksi tekstiosaan vielä pläjäytetään, "Yhtään uutta henkilöä ei saa palkata". Tämänkin ymmärtää sillä rahaa ei ole ja uusista viroista säästöt tulevat pitkällä aikavälillä.

Rimpelä oli tutkinut meidän papereitamme ja todennut lapsiperheistä, lapsista ja nuorista olevan vain satunnaisia merkintöjä. Meidän talousarviostamme menee 30milj/€ alle 18-vuotiaille, 10 000€ per/ lärvi /alle 18 vuotias. Lisäksi vanhempientuki ja palvelut.Viime valtuustokaudella toistettiin usein miten eläkeläiset vievät U:kin maanrakoon vaikka eläkeläiset ovat reilusti keskimäärin nettoveronmaksajia. Rimpelän mukaan meille on kehittynyt yhteiskunnanpalvelujen sisään vanha säätyrakenne. Terveydenhuolto - aatelisto. Sivistystoimi - papisto. Sosiaalitoimi - talonpojat. Nuorisotoimi - loiset. Lisäisin loisiin vielä eläkeläiset.

Viime vuonna meillä tehtiin 245 lastensuojeluilmoitusta. Toimenpiteiden piirissä on 166 lasta, joista sijoitettuna 33 ja jälkihuollossa 28. Sijoitus maksaa n. 2milj/€.

Imatralla on lähdetty uuteen ajatteluun. Palkattiin lisää sosionomi, 2 sosiaalikasvattajaa ja 3 psykiatrian sairaanhoitajia. Ei yhtään kodinhoitajaa. Heille ei varattu vastaanottohuoneita vaan työ tehdään kentällä. Rahat otettiin talousarvion investoinneista. Tämä tehtiin 2009 ja nyt on jo saatu menojen nousu katkaistua. Mikä ennen oli n. 10% vuodessa.

Niinkuin alussa jo sanoin, ei sinänsä mitään uutta. Miten saisimme homman käyntiin. Talousarvion ryhmäpuheenvuoroissa tästä aina puhutaan. Yksityiskohtaisessa käsittelyssä ei puhuta mitään. Eivät nämä matkasaarnajien alustukset täysin hukkaan mene. Jotain aina jää muhimaan. Ikävää vain ettei luottamusmiehiä juurikaan ollut kuuntelemassa. Ymmärrettävää, keskipäivällä pidettävään tilaisuuteen ei moni työssäkäyvä pääse.