Niin se vaihtui jälleen kerran vuosi ja pitkään pitää opetella kirjoittamaan 2019 ennen kuin se tulee selkäytimestä. Tässä iässä vuoden vaihde ei aiheuta suuria ilon pyrskähdyksiä. Ruoka on muodostunut perinteikkääksi. Nyt olikin melkoinen nälkä sillä vaimo pyöri koko päivän tyttären kanssa Turussa ja enhän minä muuta voinut syödä kuin kinkunrääpäleestä tehdyt voileivät. Hyvää se kinkku vieläkin on. Tänä vuonna kinkussa oli läskiä kuin joskus lapsena ikään. Hyvää se on kylmänä Turun Sinapilla päällystettynä.

Viime vuotta ei kannata paljoa muistella, hyvä kun siitäkin pääsi. Entä ensi vuosi? Henkilökohtaisella tasolla odotan seesteistä rauhallista vuotta. Mitä sitä nyt enää riehumaan. Kaupungin investoinnit pääsevät varmaan ainakin suunnttilun loppuvaiheisiin. Toivottavasti päädytään järkeviin ratkaisuihin.