Osassa blogeja syyteltiin viikonvaihde rajusti kaupungin virkamiehiä salailusta. Nyt on hiljaista. Nolottaakohan?

Pääluottamusmies aika antoi kovaa oppituntia siitä, että aina pitää keskustella myös toisen osapuolen kanssa ennenkuin tekee omia johtopäätöksiä. Samoin piti myös aina varmistaa lait ja sopimukset. Oma muisti on aina heppoisa ja tahtoo kääntää asiat oman mielenmukaisiksi. Ilman varmaa tietoa jää aina toiseksi.

Naantalin seminaarista on yli puoli vuotta aikaa, ei sitä enää kukaan tarkasti muista. Yleensä vain omat puheenvuorot. Nehän ne olivat seminaarin suola ja keskipiste. Yli puolen vuoden vanhoilla muisteluilla, kun lähtee paukuttelemaan niin heikoilla on. 

Jotenkin alkaa tuntua, että nyt käydään läpi systemaattisesti kaikki virkamiehet. Vainoharhaisuuttako? Nyt eräässä kommentissa päästiin jo satamapäällikköönkin. Ei meistä kukaan ole täydellinen. Uskon kuitenkin monen virkamiehen hankkineen rautaisen ammattitaidon. Asioiden eteenpäin vieminen ei ole helppoa. Arvosteleminen on.

Alla on jonkin verran kommentteja siitä, ettei näin voi jatkua. Olen samaa mieltä. Kyllä meitä hankalia tyyppejä varmasti on aina ollut. Tiedonvälitys on tullut niin nopeaksi, että pystytään saamaan paljon tuhoa aikaiseksi vähäisillä asioilla.

Silloin kun oltiin vielä lehdistön varassa, nopeakin keskustelu vei aikaa ja tunteet ehtivät rauhoittua. 3:sti viikossa oli mahdollista saada mielipide julki ja oli sensuuri. Blogeissa sensuuria on paikallisesti vain kahdessa. 

Kyllä oikeita asioita meidän pitää nopeasti päästä käsittelemään hedelmällisessä ilmapiirissä. Joku ne kuitenkin hoitaa.