Hallitus on kokoontunut viime aikoina niin tiuhaan ettei asioita tahdo riittää. Ei ajankuluksi ole kokoustettu, kyllä siihen on ollut pakottava syy. Nyt kokous onkin lähinnä kaavakokous.

Ekaksi käynnistetään autotehtaan omistaman Aaholmin kaavamuutos. Lomailua ja matkailua palveleva 13 ha:n alue halutaan muuttaa omarantaisiksi tonteiksi. En tunne asiaa, mutta kyllä tästä muutoksesta vetäisin sellaisen johtopäätöksen, että työntekijöiden virkistysalue ollaan myymässä pois. Alue on kyllä sinänsä tuttu. Olen ollut siellä ao. tehtaan työntekijän vieraana.

Seuraavassa kaavassa on tarkoitus muuttaa lomamökki vakituiseen asumiseen kelvolliseksi. Seuraava kaava on edellisen luonteinen. Sitten ns. soijatehtaan alue. Alue sisältää paljon muutakin. Kaava pitäisi saada vastaamaan nykyisiä tarpeita myös kaavaa tehdään ennen kaavoittamattomalle alueelle. Hännänhuippuna Koivulan kaava, jota on pitkään pyöritelty ja joka nyt näyttäisi tulevan onnellisesti kaikkien hyväksymänä maaliin. Kyllä kannatti ottaa lisä-aikaa. Tätä olisi muuten pyöritellyt vielä seuraavakin sukupolvi.

Sitten on viimeksi siirretty osallistuminen Lounaisrannikon kehittämisvyöhykkeen toimintaan. Hankalaa. Tällaisiin projekteihin uppoaa aikalailla tiukalla olevaa rahaa. Toisaalta ei suinsurminkaan haluaisi olla esteenä paremman tulevaisuuden rakentamisessa. Seuraavaksi lausunto.

Sitten Juha Aaltosen aloite ylimääräisestä valtuustonseminaarista heti kesälomien jälkeen. Vuotta tosin ei aloitteessa mainita. Esitetään ettei seminaaria järjestetä. Sen pituinen se.

Vielä vähän Yarasta. Siitä oli tänään TS:ssä melkein sivun juttu. Yara ei myy nyt muita lannoitteita kuin syysviljoille tarkoitettua. Aikalailla hämmästyttävä juttu. En ole ennen kuullut minkään firman lopettaneen tuotteidensa myyntiä ja jääneen odottamaan hinnannousua. Jälleen esim. siitä mitä on olla ulkomaisen omistajan varassa. Täällä blogeissa kerskutaan estoitta anonyymeinä ja hiukan muutenkin omista maineteoista. Voinen siten minäkin sanoa hyvällä omallatunnolla. Niinhän sanoin ja myös tein. Ollessani plm. Kemiraa oltiin ekan kerran myymässä. Sain estetettyä kaupan hyvän tiimin kanssa. Kemianliitto ei siihen virallisesti kuulunut. PJ:ltä ei saanut edes myötätuntoa vaikka on kaupan estämisen myöhemmin ominut yhdessä kepun Timo Kallin kanssa. Hänenkin roolinsa oli lähes kosmeettinen.

Siirryttyäni eläkkeelle alkoi uusi myynti kierros. Kukaan ei laittanut hanttiin, päinvastoin kehua retosteltiin miten hieno homma on menossa. Sen jälkeen ollaan lirissä oltu jo monet kerrat. Yara osti GrowHow:n fosforin takia muu tuli kaupanpäällisiksi. Nyt sitten sitä fosforia sitten viedään Norjaan jalostettavaksi. Meille jäi luu käteen. Tämän päivän TS:ssä Pekka Myllymäki kiteyttää homman.