Minua pyydettiin arvostelemaan Hyun Hee Kimin kirja "Sieluni kyyneleet". Ei varmasti kirjallisista ansioista vaan sisällöstä. En osaa arvostella tätä muutamalla rivillä, joten kirjoitan jutun blogiin.

 

Olen lukenut muutaman kirjan vastaavista ihmiskohtaloista.  Edellisestä  ei ole paljonkaan aikaa. Se oli eräästä Talibanien leirillä koulututetusta. Nämä ovat murheellisia ihmiskohtaloita. Ei yksin heidän vaan heidän tappamiensa ihmisten puolesta. Näitä on tälläkin hetkellä joukossamme tuntematon määrä. Heidän koulutuksensa on niin kovaa ja perusteellista, että olemme suuressa vaarassa niin kuin joka päivä uutisista ja lehdistä luemme.
 
Kim koulutettiin Pohjois-Koreassa. Siellä näiden ihmisten rekrytoimiminen ja koulutus on helppoa. Yhteiskunta on siinä mukana. Yllättävän helppoa tämä on Euroopassakin. Tämä Talibanien leirillä koulutettu asui Belgiassa. Fanaattisuutta tällainen sitoutuminen vaatii, mutta ikävä kyllä tällaisia ihmisiä löytyy. Uskon, että me kaikki tunnemme tämän tyyppisiä henkilöitä, jotka voisivat sitoutua sydänjuuriaan myöten. Koulutus tekee asian vielä helpommaksi. Pohjois-Koreassa ovat kaikki potentiaalisia terroristeja, koulutus pitää siitä huolen. Valtaa pitävät valitsevat vain parhaat.
 
Voimmeko tehdä jotain tämän kitkemiseksi pois yhteiskunnasta? Kukaan ei varmaan halua tiukkaa poliisivaltiota, jossa iso veli valvoo jokaista askelta. Suvaitsevaisuutta, toisen ihmisen ymmärtämistä tarvitaan lisää. Sitä voimme kaikki edistää.