Eilistä päivää ei takaisi saa, tosin en sitä useinkaan kaipaakaan. Nyt eilinen päivä oli mielenkiintoinen. Päivän pituus toi mieleen ajat jolloin vielä olin töissä. Ainakin parina päivänä viikossa aamulla 5-6:n välissä Helsingiin ja kotiin illalla 8:n tienoilla. Eilen tosin lähdettiin tutustumaan kouluihin Parkanoon ja Pirkkalaan. Molemmissa oli elinkaarimalli ja soluopetus.

Parkanossa oli suunnittelut ja sopimukset tehty ja edetty toteuttamiseen. Projektista oli kertomassa heidän opetustoimenjohtajansa ja projektiin kokopäivätoimisesti irroitettu lehtori. Huippu osaajia tuntuivat olevan molemmat, ainakin osasivat asiansa kertoa. Parkanossa oli edetty nopeasti ja yksimielisesti. Nämä tekijät ovatkin mielestäni sidoksissa toisiinsa. 

Erityisesti jäi mieleen paljon käytetyt konsultivat. He vakuuttivat sen kannattaneen ja näin isossa projektissa hinta oli projektin suuruuteen nähden pieni. Samoin he eivät ostaneet muita palveluita kuin siivouksen ja palkkaavat oman vahtimestarin. Olen pikkuhiljaa kallistunut elinkaarimalliin ja tämä taisi olla viimeinen niitti. Tietenkin edelleen suhtaudun avoimesti kaikkeen tietoon.

Pirkkala oli sitten aika heikko esitys. Siellä olikin kyseessä vain uuden lukion rakentaminen, joka olikin jo käytössä. Minusta siellä soluopetus oli toteutettu paljolti vanhakantaisesti. Eikä siinä mitään, niin mekin on ajateltu, poimitaan parhaat palat ja toteutetaan Ukin malli.

Olen suhtautunut projektin optimistisesti. Nyt alan vaipua pessimismiin epätoivoon ja masennukseen. Meistä ukilaisista ei taida olla uuteen ajatteluun, polskutamme sameissa vesissä joissa näyttää pintaan tulevan kaikkea muuta kuin kuntalaisten paras. Olen uskonut meillä olevan 4 vuoden kuluttua uudet ja toimivat koulut, uimahalli ja monitoimihalli. Nyt näyttää meillä 4 vuoden kuluttua olevan uusi uimahalli ja lateksilla korjattu koulu.

Eilisen illan yhteiskunnalliset riennot päätti kh. Se oli tällä kertaa mukavan asiallinen. Tosin ei ollut mitään erityisemmin kiisteltävää ja asiat päätettiinkin esitysten mukaisesti.