Keskustelut työttömyysturvasta ovat olleet viime aikoihin asti  vähäisiä. Nyt siitä esitetään, että työttömyyden pitkittyessä pitäisi alkaa ennen 1 vuotta alentaa turvantasoa. Mieletön ajatus aikana, jolla kaikille ei työtä riitä. Ansiosidonnainen pyörii siinä 55% palkasta. Kyllä tällä jotenkin keplottelee jonkin aikaa varsinkin, jos elämänkumppanilla on töitä. Pitempään työttömyyden jatkuessa tulee väkisinkin hankintoja, jotka olisi saatava. Tässä tilanteessa työttömyysturvan laskiessa tilanne on katastrofaalinen. 

Takavuosina työttömyysturva oli yksinkertaista, töissä ollessa ei maksettu, työttömyyspäivinä maksettiin.  Vuosien mittaan sitä on muutettu ja aina monimutkaisempaan suuntaan. Monesti kyllä syystäkin. Aiemmin oli sellaisiakin työpaikkoja, että tehtiin töitä vain lauantaina ja sunnuntaina. Molempina päivinä oltiin töissä 12 tuntia, siitä tuli ylityö- ja sunnuntaityö korvauksina 40 t. normaali tuntiliksaa. Sitten sai lisäksi 3 päivältä korvausta. Tähän tuli suhteutettu laskemistapa. 
Jouduttiin ojasta allikkoon. Tämä johti siihen, ettei lyhyitä työsuhteita kannattanut ottaa vastaan. Työajasta ei saanut enää palkkaa enempää mitä korvauksista menetti.
Toinen epäoikeuden mukainen laskutapa oli se, että kuukauden ansio jaettiin 21,5:llä ja näin saadusta päiväpalkasta laskettiin työttömyysturva. Mikäli oli ollut paljon ylitöitä, joita erissä sesonkitöissä on, niin työttömyyskorvaus saattoi olla suurempi kuin normaalipalkka. Tähänkin tehtiin uusi laskentatapa. Tietenkin niin monimutkainen, että enää harva pystyi tarkistamaan korvauksensa.
Mielestäni korvauksen pitää olla kohtuullisen tasoinen ja maksettava niin pitkään, että töitä pystytään osoittamaan. Meillä ajatellaan huonon korvauksen työllistävän. Ellei töitä ole niin ei ole. Tämän päivän lehdessä kerrottiin Tanskassa olevan OECD maiden parhaan työttömyyspäivärahan ja silti työttömyysaste on alhainen. Näin pitäisi olla asian Suomessakin. Meillä on vaan monissa asioissa vahvat ennakkoluulot.