Nyt tuli luettua taas varsin mielenkiintoinen kirja, Risto Siilasmaan Paranoidi optimismi- näin johdin Nokiaa murroksessa. Kirjassa kerrotaan lyhyesti Siilasmaan nuoruudesta. Kirja alkaa oikeasti Siilasmaan tultua valituksi Nokian hallitukseen. Ollilan muotokuva on aika paljon sellainen mihin olen itsekkin päätynyt. Ollila oli despootti joka alisti kaikki. Hän oli aina oikeassa eikä mutinoita sallittu. Hallituksen kokouksessa käsiteltiin lyhyessä ajaasa kymmeniä asioita. Keskustelua ei käyty yhtiön tilasta eikä strategiasta. Tällainen johtaminen käy niin kauan kuin yhtiö on nosteessa ja teet mitä tahansa tulos paranee.

Nokian tultua vaikeuksiin Ollila oli vaihdettava kyvykkääseen johtajaan. Oletan Siilasmaan olleen sellaisen. Ollilan vaikutusvalta ei enää riittänyt Siilasmaan torjuntaan vaikka hän kaikkensa tekikin. Nokiassa tehtiin päätöksiä liian hitaasti eikä vaikeuksista uskallettu kertoa. Viimein tuli seinä eteen puhelin liiketoiminta oli myytävä Microsoftille. Sitten tulikin eteen mitä nyt tehdään?

Nokia päätti monien mutkien jälkeen ostaa verkkoliiketoiminnan josta tuli uusi tukijalka. Tämä on osoittautunut oikeaksi liikkeeksi. Nyt sitten mennään kohti uusia haasteita edelleen suurena yrityksenä.

Minulla oli mahdollisuus olla Kemita Agron johtoryhmässä ja tunnistan monia samanlaisisuuksia Kemirassa ja Noikassa koko erosta huolimatta. Keskustelun puute on ilmeistä. Johtoon ei kuulu ihmisiä jotka uskaltavat kyseenalaistaa johtajan esityksiä. Tämä ei tarkoita riitelyä vaan vaihtoehtojen esittämistä. Siilasmaan Nokiassa piti esittää vaihtoehtoja, puheenvuoroja oli käytettävä. Monipuolisen keskustelun jälkeen tehtiin päätös johon erimielisetkin sitoutuivat. Meillä on  organisaatioita joissa kunkku tai itseään kunkkuna pitävä ei kunnioita eriävää mielipidettä vaan pyrkii johtajuudellaan runttaamaan kaikki omasta mielipiteestään poikkeavat naurunalaiseksi. Armahda meitä näistä tyypeistä.