Euromarket ketjussa ovat alkaneet yt-neuvottelut. Uskoisin, että historian 1 ensimmäisen kerran. Syy ei ole varmastikaan tuoton heikentyminen vaan omistajan kovat tuotto vaatimukset. Lähikauppa ketjun, johon Euromarketitkin kuuluvat, on omistanut 2-3 vuotta 66% IK Investment Partners. Aiemmin nimi oli Industri Kapital, joka on Jersey saarille rekisteröity sijoitusyhtiö. Tunnen yhtiön n.7 vuoden takaa, jolloin se oli ostamassa Kemiraa. IK:lla oli silloin 3 sijoitusrahastoa, joista voi ostaa osuuksia. Ei varmaan satasella, osuudet maksavat varmaan miljoonia. Osuuksia oli silloin suomalaistenkin hallussa. Pääasiassa pankit, vakuutusyhtiöt ja muut suursijoittajat niitä olivat ostaneet.

Tällaiset riskisijoittajat eivät tyydy muutaman % tuottoon vaan voittoa tulee tulla paljon enemmän kuin jokin kauppaketju pystyy tuottamaan. Nämä yhtiöt iskevät mielellään ns. isännättömiin taloihin. Toisin sanoen valtion, osuuskuntien y.m. sellaisten omistamiin yrityksiin joissa ei ole selkeää omaisuuden valvontaa. Yhtiöihin, jotka omistavat jotkut perheet tai suuret yksittäiset osakkeen omistajat on turha yrittää, niistä joutuu maksamaan oikean hinnan.

Tähän isännättömyyteen perustuu Sukarinkin liikeidea ainakin osittain. Masku Kiinteistöt on palkannut jonkun käymään läpi kuntien omistamia maa-alueita. Sopivan löydyttyä isketään kiinni katteettomilla lupauksilla ja me tyhmät luullaan saatavan jotain suurta hyvää ja myydään.

Kemiran IK olisi saanut lähes ilmaiseksi, jos kauppa olisi onnistunut. Sen jälkeen yhtiöstä olisi myyty silloinen Agro, maataloustuotteita valmistava Kemiran yhtiö sekä maaleja valmistava Tikkurila Oy. Loppu Kemirasta olisi liitetty Dynea nimiseen vuosia tappiota tuottaneeseen yritykseen. Dynean IK oli muodostanut ostamalla pohjoismaisia kemianalan huonosti kannattavia tai tappiollisia yrityksiä, jotka sai halvalla ja liittämällä ne yhteen. Tarkoituksena saada kannattava yritys, jonka olisi voinut myydä huomattavalla voitolla. Tämän epäonnistuttua piti saada Kemira, jonka voitto olisi riittänyt saattamaan yhtiö myyntikelpoiseksi.

En tiedä miten taustalla kauppa oli junailtu, ministeriön virkamiesten kanssa. Arvailla kyllä voin. Ministerinä oli Sinikka Mönkäre, jonka taidot riittivät oman nimen kirjoittamiseen, paikkaan jonka virkamiehet näyttivät.

Onneksi oli muunkinlaisia politiikkoja. Erityisesti kiittäisin silloista eduskunnan talousvaliokunnan puheenjohtajaa Leena Luhtasta. Hän lupasi talousvaliokunnan tutkivan asian perinpohjin ja antavan sitten lausuntonsa. Olin valiokunnassa kuultavana ja voin sanoa siellä tehdyn asiantuntevia syvälle meneviä kysymyksiä.

Niin siinä sitten kävi, että maan hallitus veti asian pois eduskunnasta, sillä valiokunta olisi antanut lähes yksimielisen kielteisen lausunnon kaupasta.

Tällaisen yhtiön kurimukseen on joutunut entinen työväenliikkeen omistama kauppa. Ketkä sen tähän ovat vieneet, en tiedä.