Kävin U:kin Eläkeläiset ry:n matkalla Tulholmassa. Olimme Tukholman Suomi-seuran eläkeläisjaoston vieraana. Kävimme aamulla ensin tutustumassa Tukholman suomalaisen seurakunnan kirkkoon. Meille kerrottiin mm., että Ruotsissa kirkko ja valtio on erotettu toisistaan. Mitä se käytännössä tarkoittaa jäi epäselväksi. Valtio kerää edelleen myös kirkollisveron. Ehkä yritysten ei ole enää pakko kuulua kirkkoon. 

Kirkon jälkeen menimme Suomen suurlähetystöön. Talon nimi on Suomenlinna ja arkkitehti on suunnitelmissaan pitänyt mielessään linnamaisuutta. Oppaamme oli YLE-n kirjeenvaihtaja Kari Lumukeron sukulainen ja Lumikeron vaimo taas lähetystön lehdistöneuvos. Näin monimutkaisesti vierailu järjestyi. Hieno lämminhenkinen tilaisuus. Eläkeläisten kuoron laulettua lopuksi "Kotimaani ompi Suomi" huomasi isäntien silmänurkassa kyyneleen vaikka ei sen kauempana oltu.

Kari Lumikero kysyi tiedämmekö miten alkaa "Silvian joululaulu". Vastaus oli "Sä lemmitkö mua viälä oi Kustaa".  Sieltä sitten kiertelimme Tukholmaa aikaa kulutellen. Klo 12 alkoi Suomi-seuran tilaisuus. Ohjelmaa oli paljon meiltä ja heiltä. Istuin samassa pöydässä jossa olijat olivat lähtöisin Turusta, Helsingistä, Tampereelta ja Suonenjoelta. Turkulainen oli muusikko ja kertoi käyneensä soittamassa U:kissa Kirstassa ja löytäneensä sieltä itselleen kalantilaisen vaimon. Lämminhenkinen tilaisuus tämäkin.

Ruotsissa asuu muuten 700 000 suomalaista ja muut maahanmuuttajat päälle. Meille muuttaa ulkomaalaisia  n. 10 000 vuodessa ja osa meistä on kauhuissaan. Mitä jos Ruotsi ei olisi ottanut vastaan näitä 700 000? Mikä olisi työttömyytemme ja elintasomme. En viitsi alkaa hakea paljonko meitä on lähtenyt elintaso pakolaisiksi USA:han, Kanadaan, Australiaan jne. Olemmeko jotain velkaa?