Olisi aika kirjoittaa uusi tarina, mutta uskallanko? Toisinaan kirjoitettuani uuden jutun tulee herjaa, että minun piti yrittää kääntää keskustelu. Nytkin on menossa niin vilkasta keskustelua, että samanlaista kommenttia saattaa tulla. No, minulla on kuitenkin oikeus tehdä haluamallani tavalla.

Ei ole ollut kovin hiljaista uutisheinäkuuta. Uutta lykkää putkeen harva se päivä. Räsänen repäisi otsikoita, ei taida Kontula siihen yltää. Mustia tapetaan USA:ssa ilman tuomiota, se nyt ei ole mitään uutta. Doping käryjä tulee putkeen.

Käytetäänkö dopingia yleisesti? Nyt tulee kyllä sellainenkin aatos mieleen, että se on vanhenevien starojen viimeinen konsti vetää isoja rahoja tai mainetta. Tyson Gay ja Asafa Powell ovat olleet niin kauan huipulla ettei ollut enää muuta tietä kuin vaipua unholaan tai käyttää dopingia.

Joskus Ville Vakkuri kertoi veressään olleen nandrolonia paljon siksi, että oli syönyt kuohitsemattoman viilisianlihaa. Timo Seppälä todisti siitä tulevan nandrolonia, mutta sanoi lihan olevan niin pahanmakuista ettei sitä kukaan pysty syömään, ainakaan pitkiä aikoja kuten pitäisi tehdä. Toisaalta ei kai ole hyväksyttävää hankkia kasvuhormonia millään tavalla.

Arvellaan dopingin parantavan tuloksia 3-5%:ia. Vakkurinkin kohdalla se piti paikkaansa. Hän juoksi 19-vuotiaana satasen SE:n 10,35. Kilpailukiellon jälkeen hän palasi radoille ja juoksi 10,70:n päälle olevia aikoja ja lopetti.

Kyllä urheilusta on mennyt paras maku. Vuosia olympialaisten jälkeenkin mitalistit vaihtuvat. Samoin kilpailuja on niin paljon ettei enää pysy mukana.