Arabimaailmassa mekkaloidaan. Pohjois-Afrikassa ja hiukan muuallakin. Ainoastaan Egyptissä se on ainakin toistaiseksi johtanut vallanvaihtoon taisi johtaa Tunisiassakin. Sisäisiin uudistuksiin johtaa varmaan kaikissa maissa eikä pelkästään myönteisiin. Niissä maissa missä valta ei vaihduttu,  lakeja myös kiristetään. Vankiloiden portit paukkuu tiuhaan ja ihmisiä tapetaan.

Nykymaailmassa ei tosin paljoa pysty enää salassa tekemään. Ihmisoikeusjärjestöt ongivat jostain tietoja ja julkisuus pelottaa julmimpiakin diktaattoreita ehkä Gaddafia lukuunottamatta. Hän on tehnyt tekosiaan koko muuta maailmaa vastaan jo kauan, joten oma kansa on pikkujuttu. Aika hurjaa on, jos Tripolin pommittaminen pitää paikkaansa. Ei maailmassa kuitenkaan ole mitään elintä joka lopettaisi kansan kärsimykset. Haagin tuomioistuimet puuttuvat vasta jälkikäteen asioihin ja silloinkin vain jos valta on vaihtunut. Eikä aina silloinkaan. Mm. Ratko Mladic elää edelleen vapaallajalalla. Eikä se kyllä tunnu mahdolliselta ilman Bosnian tai Serbian viranomaisten tukea. Tosin, mikähän on totuus Bosniankin sodasta?

Monet arabimaat ovat hurjan rikkaita ja rikkautta on myös jaettu kansalle diktaattorin suvulta liikenevä osa. Tosin ainakin minun tietoni näistä maista ovat aika pinnallisia. Ei ole oikein arvostella näitä maita omista lähtökohdistamme. Ei meidän kulttuurimme ja poliittinen järjestelmämme ole ilman muuta oikeaa. Ei kyllä sellainenkaan jossa vallanpitäjät kahmivat kaksinkäsin rikkaudet itselleen. Kaiken lisäksi esim. Saudi-Arabiassa on niin tuhottomasti prinssejä, että niiden ylläpitoon menee hirmuiset määrät tuloista vaikka öljypumput käyvät yötä päivää.