Vaalitaistelun erääksi keskeiseksi jutuksi on noussut taataanko Portugalin lainoja. Vaalien jälkeisen hallituksen muodostamisen keskeiseksi asiaksi tämä muodustunee melkoisen varmasti. Niin tinkimättömiä kantoja puolueet ja ehdokkaat tässä vaiheessa esittävät, että merkillinen pitää vaalitulos olla enemmistö hallituksen aikaansaamiseksi. Pahoin kyllä pelkään, että vahvat kannat muuttuvat vaalien jälkeen hentoisiksi. Hallitus kipeys vie voiton ja seuraavat vaalit ovat 4 vuoden kuluttua. Tunnetusti poliittinen muisti on 3 kuukautta. Myöskin puolueiden edustajat ja intomieliset kannattajat tulevat muuttamaan sanotun mustan  valkoiseksi.

Mitä tämä takaus sitten oikeasti merkitsee on maallikolle vaikeaa ymmärtää. Sen vähän mitä asiaa olen miettinyt olen pyrkinyt suhteuttamaan lukuja ymmärtääkseni kuinka suuresta asiasta on kyse. Tähän asti Suomi on taannut 8 mrd/€. Suomi ottaa valtionvelkaa tänä vuonna saman verran. Lainaa on ennestään 75 mrd/€. Verotulot ovat 35,5 mrd/€. Näihin lukuihin verrattuna takaukset eivät ole päätä huimaavia. Tosin ikäviä maksaa muiden hyväksi.

Pitää muistaa kysessä olevan nimenomaan takauksia. Eivät ne välttämättä mitään maksa. Kuinka suuri riski niiden maksuun menolle on, en pysty lainkaan tiedollisesti arvioimaan. Islannissa on nyt pari kertaa äänestetty siitä ottaako valtio huolehtiakseen pankkien tekemät jättivelat. Ekalla kerralla kansa kaatoi maksamisen lähes yksimielisesti. Nyt, laina ehtojen huomattavasti lievennyttyä, maksaminen ei kaatunut enää ylivoimaisesti. Selkeästi tosin. Kyllä nämä Islannin jupit aikanaan iski Suomeenkin. Silloin osa ihaili taitavia islantilaisia liikemiehiä, osa tiesi varmasti varmasti kyseessä olevan Venäjän mafian rahoja. Nyt on sitten selvinnyt, kyseessä oli liukkat liikemiehet jotka käyttivät taitavasti hyväkseen ihmisten ahneutta.

Epätietoisuudessa mennään vielä viikko. Sitten alkaa päättelyjen aika. Mielenkiintoista on myös seurata ketkä pyörtävät kovat puheensa. Niitä tulee taatusti olemaan.