Urheilu on nykyisin niin kovaa, että pitää aloittaa jo lapsena ja saada vanhemmilta hirveästi tukea. Onko se järkevää ja oikein lapselle, en ota kantaa. Haluan vain onnitella Kukkosen Jounia Oulusta ja kertoa hieman hänen tarinaansa. Jounin poika, Lasse oli pronssia voittaneen jääkiekko joukkueen pakki.

Jouni oli Oulun Kemiran teknisten luottamusmies. Tapasimme vuosien mittaan usein ja kumpaistakin kiinnosti urheilu, niin juttu meni usein jääkiekkoonkin. Nousu jääkiekon huipulle NHL:n ja olympiakisojen mitalimieheksi on vaatinut hirmuisesti aikaa asiaan uskomista.

Jouni puuhasteli Kärppien juniori työssä niin kuin niin monet muutkin pelaajien vanhemmista. Hän kertoi esimerkin b-junnu viikonlopusta.  Kärppien juniorit koostuvat  laajalta alueelta. Kajaanista, Kemistä, Torniosta jne. Perjantaina lähdettäessä pelireissuun joukkue koottiin koulujen ovilta. Jyväskylässä yövyttiin. 

Lauantai aamuna jatkettiin matkaa esim. Helsingin seudulle. Siellä sitten majoituttiin, vietiin kamat hallille ja alettiin valmistautumaan otteluun. Sunnuntaina taas oli peli iltapäivällä tai illalla ja sitten kohden pohjoista. Yö yritettiin nukkua bussissa. Aamulla oltiin kotona ja siitä sitten kouluun ja aikuiset töihin. Illalla harjoiteltiin. Jos oli peli Joensuussa tai Kuopiossa, niin oli kuin kotiottelu. 

Tällaista elämää vuosikaudet, kesällä tietysti helpompaa. On se vaatinut innostusta ja lujaa uskoa. Eikä se huipullakaan helppoa ole eikä sinne monikaan yllä. Huipulla on paremmat puitteet. Matkat tehdään helpommin ja asutaan paremmin. Eikä suuriin rahoihin pääse kuin harvat. Melkein lottovoitto on jo helpommassa. Onnittelut Jounille ja muillekin vanhemmille.