Pidin tänään alla olevan puheen 

Tämän vapun puheita tulevat hallitsemaan käydyt eduskuntavaalit. Miksi kävi näin, miten tästä eteenpäin? Työväenpuolueille käydyt vaalit olivat Suomen historian heikoimmat.  Vielä vuonna 1966 vaaleissa saavutettiin vasemmistoenemmistöinen eduskunta. Nyt meillä on nippanappa neljännes kansanedustajista. Vaaleista alkaa tulla enemmän ja enemmän henkilövaaleja.

Karismaattiset puoluejohtajat ja ehdokkaat keräävät äänivyöryjä. Vassareilla on karismaattinen puoluejohtaja Arhinmäki, mutta hän ei onnistunut keräämään vaalivoittoa kuin kotikentällään Helsingissä. Siellä hän oli ääniharava ja vassareiden ääniosuus kasvoi 3,6% ja saimme lisäpaikan. Mikäli tämä kasvu olisi tullut koko maasta ääniosuutemme olisi ollut melkein 12% ja vaikutus asioiden hoitoon toista luokkaa kuin nyt.

Vaalien tulos sai ihmiset tosissaan huolestumaan. Vaalien jälkeen vassareihin on liittynyt jo 1200 uutta jäsentä. Tämä on ainutlaatuista vyöryä. Jäseneksi liittyminen on vahva kannanotto. Yleensä se ei tarkoita vain puolueen kannattamista vaan on vahva ilmaus halukkuudesta osallistua myös poliittiseen työhön. Ensi vuoden kunnallisvaaleille tällainen jäsenvyöry antaa vahvaa uskoa poliittiseen ajattelun muutokseen.  Potentiaalisia vaalien ehdokkaita tuli roimasti lisää.

Asialliset asiat jäivät eduskuntavaali keskusteluissa taustalle   vain maahanmuuttaja tasoiset kiinnostivat.  Hyvin vähän enää puhutaan asioista jotka koskettavat ihmisiä jokapäiväisessä elämässä. Työväenpuolueet ovat saaneet vuosikymmenien kuluessa aikaan nykyisen työlainsäädännön, Kela ja Tel eläkkeet, sairausvakuutuslain, päivähoidon, koulutuksen jne. Ihmisten elämä alkaa pääosin olla turvattua.

Työväen liikkeen alkuaikojen vahvat teesit ihmisten tasa-arvo ja olosuhteiden parantaminen ovat jääneet taka-alalle. Nyt keskeisin arvo on itsekkyys. Mulle heti ja kaikki. Jos jotenkin poikkeat muista, rodullisesti, kyvyiltäsi, terveydeltäsi, ajatuksiltasi jne. sinua ei hyväksytä joukkoon ja aletaan kiusata.

Valtakunnan politiikan lisäksi kunnallispolitiikassa on aina mielenkiintoa. Voimmehan aina vaikuttaa siihen toisella tavalla kuin valtakunnan politiikkaan. Nykyinen valtuustokausi on edennyt jo yli puolivälin ja arviointi valtuustosta voidaan jo käydä näyttöjen perusteella.

Valtuustot ovat aina yksilöllisiä toisistaan poikkeavia. Nykyisessä valtuustossa on ollut jäseniä jotka ovat valtuustosalin ulkopuolella ja hieman sisäpuolellakin olleet harvinaisen kärkkäitä arvostelemaan virkamiehiä, hallitusta ja osin myös muita valtuutettuja.

Hedelmällisempää olisi keskittyä ideoimaan palvelujen toteuttamista. Uusien ideoiden kehittäminen on toki vaikeudeltaan ihan toista kuin muiden arvosteleminen.

Uudenkaupungin väkiluku on laskenut pari tuhatta henkeä ja näin ollen myös tulot ovat vähentyneet. Palvelujen sopeuttaminen alemmalle tulotasolle on vaikeaa. Yritykset palkkaavat muutosjohtajia tekemään ikävät ratkaisut. Kunnalla se onkin vaikeampaa sillä palvelujen tarve harvoin vähenee vaikka tulotaso putoaa. Tarve saattaa tosin osittain siirtyä sektorilta toiselle, mutta kustannustaso ei alene.

Uudessakaupungissa on lähdetty siitä, että palvelut säilytetään. Niiden toteuttamista pyritään muuttamaan pienemmillä kustannuksilla toteutettavaksi. Tämäkin on vaikeaa.  Ei ole helppoa löytää uusia toimintatapoja ja vanhan tavan mukaan kaikkia muutoksia vastustetaan. Erityisesti niissä piireissä jotka ovat keskittyneet arvosteluun. Muutosvastarinta on kovaa vaikka jokaisen pitäisi tietää, että entisellä tavalla emme voi jatkaa. Eikä ole syytäkään. Maailma muuttuu ja ne ketkä eivät ole valmiita muutoksiin häviävät.

Muutokseen ei riitä kunnallisen infrastruktuurin kunnossapito määrärahojen vähentäminen. Se on nimenomaan sitä kuin pakkasella housuun pissiminen. Korjaus kulut tulevina vuosina sen kuin kasvavat. Jokainen tietää henkilökohtaisesti, että halvin tapa on tehdä remontit ajallaan ja kunnolla.

Ikäväksi uusien rakenteiden tekemisen tekee se, että kaikki kunnalliset palvelut ovat ihmisten hyvinvoinnille ja tasa-arvolle välttämättömiä. Kaikissa elämän vaiheissa   kunnalliset palvelut ovat tärkeitä. Syntymä, päivähoito, koulutus ja työelämään siirtymisen jälkeen kiertokulku jatkuu ja tulee omakohtaiseksi asumisesta huolehtiminen. Elämän loppupuolella tulevat monille tarpeelliseksi vanhustyön monet muodot. Taustalla kulkee koko ajan terveydenhoito ja kunnallistekniikka.

Voitaisiin tietysti siirtyä amerikkalaiseen järjestelmään yksityistää palvelut. Ei sen jälkeen tosin olisi palvelujakaan kuin muutamilla harvoilla ja valituilla. Pitää muistaa, että meillä yksityisetkin palvelut rahoitetaan pääosin veroilla. Ei yksityislääkärillä käyntiäkään rahoiteta palvelumaksuilla vaan yhteiskunta rahoittaa suurelta osin nekin.  Ei kyllä niin paljoa kuin terveyskeskusta.

Pidetään järki päässä ja jalat maassa. Ei pidä lähteä nopeisiin muutoksiin hätäillen. Ne palvelut mitkä lopetetaan on äärimmäisen vaikeaa saada takaisin hyvinäkään aikoina.