Soihdut nukkuu, kaikki väki sammuu. Näin se on taas käymässä. Lapsena tuntui joulua jatkuvan Nuutin päivään asti. Nyt se on ohi Nyrkkeilypäivänä, kuten englantilaiset Stefanuksen päivää kutsuvat. Huusholli tyhjenee ja lomaa on aina.

Jouluista on tullut lumettomiakin. Ennen lunta tuli marraskuun alkupuolella puolisen metriä ja pitkin talvea. Nuorena se oli hauskaa, mutta aikuisena alkoivat lumityöt. Monenlaisilla vehkeillä sitä on tehty. Kilometri omaa tietä niin siinä sitä on hommaa ollut. Lumilingon tultua työ helpottui pakkaskeleillä. Märkä lumi ei sen aikaisista lingoista mennyt läpi.

Eräs iki ihana muisto on niistä ajoita jäänyt. Traktorini hytissä ei ollut takaseinää. ja sopivalla tuulella lunta tuli hytti täyteen. Kerran taas näin kävi, enkä halunnut pyshtyä odottamaan lumen laskeutumista vaan uskoin muistani tien. En muistanut, ojaan mentiin. Aikani yritin pois ja traktorista loppui polttoaine. Ei muuta kuin talsimaan kotiin, kilautin kaverille ja pyysin hinaamaan. Lähdin takaisin mukana kanisteri polttoöljyä ja pullo Stolishnajaa. Ei muuta polttoöljy tankkiin ja ilmamaan moottoria. Pakkasta oli -10-20 astetta. Stolishnaja ei lämmittänyt sormia, pienempiä ilmausruuveja piti paljain sormin availla sulkea. Käymään lähti ja kaverikin tuli. Hinaamalla tuli tielle vaikka oja oli aika syvä. Siinä sitten ihmettelimme maailman menoa ja lingon päällä istuessa pullo tyhjeni. Enää ei haluttanut jatkaa linkoamista ja iloisina lähdimme kumpikin koteihimme. 

Nyt ei enää kerry tällaisia muistoja. Vettä sataa ja ojat vievät veden mennessään. Enää ei ihmistä tarvita. Voi harmi.