Nimittäin kesä. Lämpöä riittää päivällä. Aamut ja varmaan yötkin ovat kylmiä. Nurmikon leikkuun jotkut on kuulemma aloittaneet. Itse en siitä niin paljoa pidä, että alkaisain lyhyt ruohoa nyrhimään.

Kukkia alkaa olla jo silmänkantamattomiin. Nurmikolla kasvaa skilla, senkään takia en halua leikata. Ruohonleikkurin olen kyllä varmuudeksi käynnistänyt ettei tosipaikan tullen tarvitse miettiä lähteekö käyntiin. Valkovuokkoja oli jokunen vuosi sitten metsä valkoisenaan. Nyt on vaan pieniä pälviä. Mikähän on kadonnut aiheuttanut?

Istutettuja kukkiakin alkaa jo kukkia. Meillä on viime keväästä ollut 4 hengen kaurisperhe ollut kotieläiminä. Säilyivät viime syksyn metsästyksestäkin. Eivät ole ennen vahinkoa tehneet. Nyt ovat tulppaanit joutuneet hampaisiin. Piti keltaisella muovinauhalla eristää penkkejä. Rusakatkin käyvät lounaalla, mutta vaimon mielestä saavat käydäkin. Syövät vain helmilijoja.

Missä viipyvät voikukat? Ainoastaan muutama on kukkinut. Onko vuosien sota tuonut viimein tulosta? Sitä on käyty Nurmikonrikkaruohontuhon voimalla, aina vaimon silmän välttäessä. Voikukkaraudalla ja nyt viime vuonna kunnon siimaleikkurilla. Aiemmin minulla oli pienitehoinen Husqvarna. Viime vuonna hankin kunnon raivaussahan johon saa siimapään. Sillä tuli leikattua ympäristöstäkin voikukat, ojanvarret ja kedot.

Uusi omena- ja kirsikkapuu on tullut istutettua. Pitäisikö alkaa nauttia kesästä ja keskittyä lukemaan ruotsalaisia dekkareita?