Eilen tuli syvennyttyä kulttuuri- ja urheiluministeri Arhinmäen hallinnonalaan. Päivällä ensin elokuvissa katsomassa Aki Kaurismäen LeHavrea. Tämä oli toinen kerta tänä vuonna elokuvissa ja muutenkin katson niitä vähän. Ennakkoluuloja Kaurismäen osaltakin oli. Olen luullut niitä niin taiteellisiksi ettei niistä meikäläinen mitään ymmärrä.

Elokuva osoittautui hyvin positiiviseksi yllätykseksi. Tarina ei ollut kaksinen, kliseinen ja epäjohdonmukainen. Toteutus oli erinomainen. Seurasin filmiä alusta loppuun herpaantumatta. Kerronta ja näyttelijöiden olivat erinomaisia. Ainoastaan Kati Outisen suorituksesta en pitänyt. Puisevaja suhteenlämpöä ei näkynyt hiventäkään. Laika koirankin oli ihan toista tasoa. Pitänee alkaa käydä useammin elokuvissa.

Illalla siotten eka kertaa katsomassa Korihaitten uuden joukkueen esitystä. Suoritus oli hyvä. Uskoisin, että täälläkin kaudella pelataan pleijareissa. Mitaliin en usko. uusista pelaajista Latimer on hyvä vahvistus. Rainamaa oli alussa hetken kentällä ja ainoastaan näkyvää tuli 3:n varoituksen verran. Malinen oli kentällä vähän. Näytti, että kyllä hänet kentälle voi laittaa, apuja ei kuitenkaan suuresti tule. Jenkki Cory Johnson kannattanee pitää, mutta korinalle ei hänestä ole. Crouchista tuli mieleen Groucho Marx. Vauhdikasta ryntäilyä sinne tänne. Olisiko viisainta ostaa lippu Ruotsinlaivalle?

Kovasti Kataja sinnitteli. Ekan jakson ylivoima kääntyi tokalla jaksolla päinvastaiseksi. 3:lla jaksolla alkoivat pelaajat Katajalla vähetä. Kanervo loukkaantui ja Pricelle ja Nenoselle tuli 4. virhe. Viimeisen jakson alussa Kataja tuli taas voittokamppailuun. Sitten lensivät Price ja Nenonen suihkuun. Muillekin alkoi tulla 4. virhe ja pisteenä i:n pääle Sten loukkaantui. Sen jälkeen Korihait tekikin mitä tahtoi.