Ensi viikko on ainakin minun osaltani rauhoitettu kunnallispoliittiselta osallistumiselta. Täällä blogissa on ehkä keskustelua, mutta osallistumista ei ole.

Hallituksenkin kokous on peruutettu, sillä satamassa juhlitaan maanantaina nosturin käyttöönottoa. Seuraavalla viikolla ovat Kiinteistö Oy Uudenkaupungin Energiapuiston harjannostajaiset. Niin sitä tapahtuu. Eteenpäin mennään lamasta huolimatta ja blogi kirjoittelusta huolimatta. Koirat haukkuu, karavaani kulkee.

Kaupungin väestömäärän laskukin on taittunut. Käykö niin, ettei selviä olisimmeko pystyneet vakauttamaan kaupungin talouden palvelujen ja maksajien vähenemisestä huolimatta. Siihen pystyminen on harvinaista yhteisöillä ja yrityksillä. Menojen leikkaaminen on vaikeaa ja vaatii ikäviä toimenpiteitä.

Terveyskeskusten yksityistämisen epäonnistumisista tulee mediasta jollei ihan päivittäin niin ainakin viikottain. Kustannusten noususta ja palvelujen heikkenemisestä tulee tutkimuksia ja tietoja. Viimeksi kerrottiin ulkoistettujen terveyskeskusten palvelujen kehittymisen pysähtyneen. Jos joku nyt väittää niin käyneen meilläkin, niin puhuu lööperiä. 

Palvelujen tarve muuttuu. Nyt puhun myös aluesairaalasta. Diapetes ja masennus ovat ainakin lisääntyneet hurjaa vauhtia. Samoin nivelten hoitotarve on kasvanut. Hoitotarve on muuttunut. Monet ennen leikkaushoitoa vaativat sairaudet hoidetaan nyt lääke ym. hoidoilla. Sairaalassa olo aika on lyhentynyt. Nämä muutokset saavat varmaan aikaan joillakin tunnetta palvelujen heikentymisestä. Eniten olen huolissani jonoista palveluihin. Näyttää ettei enää ole mitään minne pääsisi nopeasti. Odottavan aika on pitkä ja huoli sairauden etenemisestä kova. Meidän pitää saada jonot purettua.