Globalisaatio sanaa on viime vuosina käytetty niin paljon ja erilaisissa yhteyksissä, että siihen on perinpohjin kyllästynyt. Aamun lehdessä ollut juttu globalisaation vaikutuksesta lääkehuoltoon sai taas suhtautumaan sanaan vakavasti. Ruokamme ja tarvikkeidemme valmistus on keskittymässä niin, että siihen on helposti tulossa katkoksia.

Monien tarvikkeiden valmistus on Suomessa loppunut tai loppumassa. Monia ei ole koskaan valmistettukaan. Valtaosa tarvikkeista on sellaisia ettei pitkäkään toimituskatkos aiheuta merkittäviä vaikutuksia. Nopeat vaikutukset ovat ruuassa ja lääkkeissä. Ennen EU:ta meillä toimi Valtion Viljavarasto jolle oli annettu lain määräämä velvoite huolehtia viljan varmuusvarastoinnista. EU:n takia se yhtiöitettiin palasiksi ja pääosin myytiin. Jälelle valtiolle jäi Viljava OY, joka varastoi viljaa. En tiedä sen varmuusvarastointi vaatimuksia.

Ellei niitä ole niin nopeasti voidaan olla vehnän ja rukiin osalta pahassa vajeessa. Näiden kahden osalta emme ole omavaraisia kuin joinakin vuosina. Joka vuosi näitä tuodaan Suomeen. Oman viljamme laatu ei riitä esim. näkkileivän ja keksien valmistukseen. Rehuviljaa tuotamme riittävästi, joten nälkä ei meitä uhkaa poikkeustilanteissakaan. Ruoka vaan yksipuolistuisi.

Lääkkeet ovatkin pahempi juttu. Monien ihmisten elämä on lääkkeistä kiinni. Lehdessä oli, että kymmenien lääkkeiden puute on normaalia. Korvaavia on toistaiseksi löytynyt. Miten kauan? Oma lääketuotantomme on pientä ja uskoisin raaka-aineiden tulevan pääasiassa ulkomailta. Tuotanto maailmalla keskittyy aina vaan harvempiin yhtiöihin ja tehtaisiin. Ongelmat näissä tuntuvat äkkiä koko maailmassa. Globalisoituneet yhtiöt vievät tuotantoaan halpoihin maihin. Nämä ovat usein poliittisesti tulenarkoja tai tulevat tulevaisuudessa olemaan. Jossain vaiheessa ihminen kyllästyy kelvottomiin työoloihin ja vaikeudet alkavat.

Meillä oli aiemmin monille firmoille kriittisten tarvikkeiden tuotantovelvoitteet. Nämä saattavat olla jo kaikki purettuja. Vapaa kilpailu on nyt kohonnut kaiken kattavaksi jumalaksi. Pitäisikö sittenkin pitää huolta kriittisten tarvikkeiden tuotannosta?