Sain otsikon nimisen kirjan joululahjaksi. Kirjan on kirjoittanut Jukka Rislakki. Hän on ollut Hesarin Balttian kirjeenvaihtaja. Kirjoittanut toistakymmentä lähinnä tiedustelutoimintaa käsittelevää kirjaa. Ollut Tieto-Finlandia ehdokkaanakin. Asuu nykyisin Latviassa. Vaimo on latvialainen ja omistaa siellä maatilan.

Kirjan alaotsikkona on "Atomipommi, kylmä sota ja Suomi". Kirja on todellinen tietoteos. Lukeminen sujuu hitaasti. Ei pysty nopeasti sulattamaan lukemaansa. Uskoisin kirjan olevan myös luotettavan.Jokaisella sivulla on pikku numeroita, jotka viittaavat lopussa olevaan kymmeniä sivuja pitkään lähdeluetteloon. Kirjassa käytettävien lyhenteiden luettelo on sivukaupalla pitkä. Haastateltuja henkilöitä on kymmeniä. Arkistoluettelo, kirjallisuus ja muun lähteistön luetteloa on sivu kaupalla. Työ on ollut mahtava.

Kirjassa on tietenkin suurimmaksi osaksi paljonkin julkisuudessa olleita ja tutkittuja tapahtumia. On myös puhuttu miten ydinsota on ollut lähellä Kuuban kriisin aikaan. Näitä tilanteita on kirjassa paljon myös muita. -50 luvun loppupuolelle asti USA mietti tosissaan sopivaa ydinsodan aloittamis ajankohtaa. Neuvostoliiton saavutettua USA:n alkoi ns. kauhun tasapaino ja sodan alkaminen ei ollut enää niin lähellä. Tarkat suunnitelmat hyökkäyksestä oli molemmilla osapuolilla ja niitä päivitettiin jatkuvasti aseiden kehittyessä.

Suomi oli näissä suunnitelmissa mukana. Heti ensimmäisessä ydinase iskussa oli USA:lla Suomessa lukuisia kohteita. Erityisesti Lounais- ja Länsirannikolla. Nämä oli tarkoitus tuhota ja suorittaa niistä maihinnousu. Samoin Lappi oli kohteena. Tarkimmalla ydinpommin pudottaminen Suomeen oli ilmeisesti 1956. Silloin Neuvostoliitto uhkaili ydinaseilla ja mietinnässä USA:ssa oli sodan aloittaminen ennen Neuvostoliittoa. Kerrotaan silloin amerikkalaisen lentäjän jo olleen valmiina koneessaan ydinpommi kiinnitettynä brittiläisessä Bentwatersin tukikohdassa. Kohteena oli suomalainen lentokenttä, jota venäläiset olisivat voineet käyttää. Kenttää ei nimetä ja tilanne purkautui.

Kirjaa lukiessa tulee miettineeksi miten valtavat summat on käytetty asevarusteluun. On kehitetty uusia aseita ja vanhat on korvattu näillä. Mikäli nämä rahat olisi käytetty rauhanomaiseen kehittämiseen eläisimme varsin paljon paremmassa maailmassa. Siitä huolimatta suosittelen kirjan lukemista jokaiselle viime vuosikymmenten poliittisesta historiasta kiinnostuneelle.