Ryhmä matkustaminen on siitä mukavaa, että tulee käydyiksi paikoissa jotka muuten sivuuttaa. Alkuviikon Kemiran eläkeläisten reissulla kävimme museoissa, kirkoissa ja monissa paikoissa jotka perheen kanssa olisi tullut sivuutettua. Nähtävyyksiä ja erikoisia olivat nämä paikat monella tapaa ja antoivat paljon oppaan kertoessa paikasta ja esineistä.

 Eka pysähdys paikka oli Reposaari jossa teimme oppaan mukana ollessa kiertoajelun Reposaareen ja siellä jokin vuosi sitten olleeseen vapaa-ajan rakennusmessu alueeseen sekä kirkkoon. Sitten jatkettiin Ahlaisten kautta Kristiinankaupunkiin. Siellä tutustuttiin Kiilin kotiseutumuseoon. Emme ehtineet kaikkiin rakennuksiin tutustua, mutta ei Siivosen Pentin Mattila tälle häviä. Pentti ei ole kiinnostunut tekemään alueestaan matkailukohdetta. Sijainti ei ole kovin hyvä, etäällä valtateistä, mutta kyllä siellä ihmisiä kävisi. Tutustuimme kaupungissa myös Lebellin kauppiaantaloon. Talon on rakennuttanut 1700-luvulla puolalainen maahanmuuttaja, sotavanki. Paikallisen rikkaan perheen tyttären ihastuttua puolalaiseen, suku hommasi puolalaisen vapaaksi. Varsin menestyväksi liikemieheksi vävypoika osoittautuikin ja hankki melkoisen omaisuuden. Talon esineistö oli hyvin mielenkiintoinen.

Kristiinasta mentiin Kaskisiin. Iltapäivä kahveista tuli mukava tapahtuma. Löysimme Pakkahuoneen tyyppisen paikan, jonka isännäksi osoittautui Arto Koivisto. Entinen kultamitalihiihtäjä. Hän käytti aikaansa meidän kanssa jutteluun ja osoittautui melkoiseksi persoonaksi.

Seuraava päivä kierreltiin Vaasaa. Kohokohta oli Pohjanmaan museo. Kokoelma oli erittäin korkealuokkainen. Paras oli ehkä Karl Hedmanin lahjoittama laaja esineistö. Huonekalujen lisäksi hopea, porsliini, raha, taide ym esineitä. Posliinit oli jaettu maittain. Saksalaiset posliinit olivat Meissenin tehtaalta. Olen joskus siellä käynyt. Kaikki kupit ja kipot maalataan käsin ja raaka-aine, kaoliini, on korkealuokkaista. Tehtaan myymälästä ei pienintäkään kippoa saanut alle viidenkympin. Porukassamme oli eräs jonka tehtävänä oli hankkia ystävälleen porukkalahja 50-vuotissynttäreiksi. Hän osti kannun joka maksoi 500€. Myöhemmin tavatessamme hän kertoi käyneensä ystävänsä luona joskus juhlien jälkeen ja huomanneensa kannun olleen muiden arkitiskien joukossa. Ei kannata antaa kallista lahjaa jonka saaja ei lahjan arvoa tajua.

3:na päivänä kävimme Senäjoella Lakeuden Ristillä ja Alavuudella Soile Yli-Mäyryn taidehallissa. Taiteilija itse oli vastassa ja kertoi urastaan esitellen teoksiaan. Hintahaarukka taisi olla 2 000-30 000€. Enimmäkseen haitarin yläpäässä. Porukastamme eräs osti maalauksen. Matkaa jatkettiin Kauko Välimaan 1000:n Arabian maitokannun kokoelmaa katsomaan. 500 hänellä oli vielä jemmassa kotonaan. Kokoelma on Pohjoismaiden suurin kannu kokoelma ja maailman suurin Arabian kannukokoelma. Välimaa on keräilijä ja kannut vain eräs hänen kohteistaan eikä edes pääkohde. Hän on kerännyt kokoelmiaan 4-vuotiaasta asti. Nyt hän oli vajaa 70-vuotias. Hän väitti ettei rahaa ole mennyt paljon sillä hän kerää niitä, kun ne ovat yleisiä Nytkin hän kertoi keräävänsä jotain yleistä esinettä jolla ei ole vielä juurikaan arvoa. Mikä se on, hän ei suostunut kertomaan.

Tämä päivä meni sitten Putsaaren reissussa, piilokirkkoon tutustuen. Alkaa jo väsyttää. Lepopäivä tekisi hyvää.