Lainasin Pekka Haaviston kirjan "Hatunnosto" vähän siihen mielialaan, että luetaan nyt tämäkin miten huipulta asioita katsellaan totuutta näkemättä. Yllätyin perusteellisesti kirja kertoo ihmisten jokapäiväisistä vaikeuksista ympäri maailmaa, pääasiassa kriisialueilla.

Toivoisi kaikkien kyynikkojen, rasistien ja muidenkin lukevan tämän, uskoisin monien ajattelutavan muuttuvan. Pekalla on myös huumorintajua millä hän selkeyttää monia asioita. En malta olla siteeraamatta eräs kappaletta.

"Silloin kun pakolais- ja siirtolaiskeskustelua käydään, on hyvä muistaa, miten vanhoja elementtejä omassa kulttuurissamme ja uskonnossamme ovat siirtolaisuus, pakolaisuus, maastamuutto ja maahanmuutto. Jumalan vihaa pakenevat Eeva ja Aadam saisivat Suomessa varmaan odottaa pitkään asian ratkaisua vastaanottokeskuksessa. Maahanmuuttovirkailija kirjoittaisi heidän turvapaikkahakemuksensa kansilehdelle: "Oma moka." Kaineja emme tänne halua, ja Josefiin veljiin suhtaudumme epäluuloisesti. Mutta emme kai samalla tule torjuneeksi Josefeita ja Jeesuksia - ihmiskaupan uhreja ja todellisia vainottuja?"

Eikö ollut hyvin sanottu? Haavisto ottaa esimerkkejä usein Raamatusta. Ei uskonnollisesti vaan historiallisesti. Koskaan hän ei kuitenkaan tyrmää  kenenkään mielipidettä eikä tuomitse ihmistä. Kunpa me muut pystyisimme samaan.

Täällä U:kissa ainakin elämä on mennyt viime aikoina aina vain enemmän törkeilyyn muille ihmisille, panetteluun ja valehteluun. Emme voi jatkaa näin loputtomiin. Seinä tulee tällä tiellä varmasti vastaan. Toivottavasti emme ole tehneet sitä ennen korjaamattomia vahinkoja. Yhteiskuntamme on urbanisoitunut ja joudumme kaikessa ottamaan muut huomioon. Kukaan ei ole erehtymätön ja omaa ainoa oikeaa viisautta. Yritetään entistä enemmän ymmärtää kanssaihmisiämme.